2017-02-22

Huhu: vuosiko Fuji vahingossa seuraavan supertelejulkaisunsa?? Katso kuva!

Pohjattomia huhuja! Clickbaittia! Huutomerkkejä! Suttuinen kuva jossa huonosti piirrettyjä merkintöjä!

Ohhoh, tätä ette kyllä usko, mutta Fujin vastajulkaistussa objektiiviroadmapissa eli -etenemissuunnitelmassa on kaksi merkitsemätöntä ja vielä julkaisematonta objektiivia. Toinen näistä on "superlaajakulmazoomi" ja toinen vastaavasti "kiinteä teleobjektiivi". Vaikka telen polttoväliä ei ole vasiten merkattu, voi kuitenkin sen sijainnista roadmapissa päätellä polttovälin olevan noin 200 milliä.

Toinen speksejä paljastava tekijä on roadmappiin piilotettu(!!) mysteerisiluetti. Pikseleitä laskeskelemalla voi huomata objektiivin pituuden ja leveyden olevan melkolailla suhteessa 2:1. Tämähän ei voi muuta tarkoittaa kuin tosi hyvää valovoimaa — helposti jopa luokkaa f/2! Lisäksi on mukana myös superteleissä tuttu jalustapanta, joka viimeistään vahvistaa arvioiden paikkansapitävyyden. Jes, hyvä Fuji, kiinteiden ja keveiden laatuobjektiivien valikoima sen kuin kasvaa eikä kohta edes lintukuvaajat voi olla homeisissa Canikon-poteroissaan vaan heillekin päivänvalo alkaa risukasaan paistamaan.


Kohta on lähimmän Rahalan ovipumppu kulunut puhkipahki kun vakavahenkisen luonnonvalokuvauksen harrastajat kantavat antiikkiset, korvia ja selkärankaa rasittavat peililäpsytinrohjakkeensa vaihtoon ja siirtyvät Fujin viimeisenpäälle hiottuun nykytekniikkaan. Roudaa sinäkin Rahalaan omasi, kun niistä vielä jotain saa *vink vink*

Seuraa Pallopanoraamablogirumoursleaksia (PPBRL kavereiden kesken) Fabossa tai Gplussassa, osta jotain tästä, tästä tai tästä linkistä ja saan helppoa affiliaterahaa. Kiitos kun tuet, t. Ken Kivikaivo.

2017-02-21

Odotukset vastaan todellisuus: syvän taivaan kapeakaistakuvaaminen

Noni, nyt alkaisi olemaan syvätaivaskuvaamista ajatellen vehkeet kunnossa. On mustavalkoinen, vedyn emissiolle herkkä kamera ja kapeakaistainen vetyalfa-suodin em. kameralle sekä Härkämäeltä löytyy vielä hyvä linssiputki ja putkelle seurantajalusta lainattavaksi.

Mutta ei, kyllä kuvaamisen vaan silti voi onnistua töppäämään. Jos ei muuta niin tarkennus voi olla juuri sen verran pielessä että tähdet ei ole pisteitä vaan kiekkoja, vaikka sen olevinaan tarkennusmaskilla kohdilleen laitoin. Jos ei muuta, niin seuranta voi vähän heittää, vaikka sen napatähtäimellä olevinaan kohdilleen laitoin. Jos ei muuta, niin ainakin kameran valotusajan voi vahingossa kiertää bulbilta 30 sekunnille. Jos ei muuta, niin vinjetoinnin kalibrointikuvat voi ottaa väärin vaikka täysin sama taktiikka niiden ottamiseksi toimi viime kerralla ihan hyvin.

No, tältä se näyttää:


(Mono-D5100, Baader 7nm 2" h-alpha, Sky-Watcher 120ED Pro, EQ-6 Pro; 100x30s @ ISO 1600.)

Kuvassa keskellä alhaalla on Kassiopeian W-kirjaimen keskimmäisen tähti, Gamma Cassiopeia, ja sen liepeillä oleva emissiosumu IC 63 — taitaa siinä lähettyvillä olla myös heijastus- ja pimeitä sumujakin mutta ne eivät kapeakaistakuvassa näy. Emissiosumut jatkuvat vielä pitkälle tuosta kirkkaasta kohdasta kohti kuvan yläreunaa, sumumatskulla olisi voinut täyttää vaikka koko kuvan.

2017-02-03

Kuinka syvällä soudat?

Juuh tämmöistä infograafia tällä kertaa. Tämmöisiä jäävuoridiagrammeja on tehty aiheesta kuin aiheesta (esim. musiikki, pelit, foliohattuilusta) mutten ole vielä nähnyt valokuvauksesta tehtyä kaaviota, joten tässä sellainen. Kaaviota on helppo lukea, mitä syvemmällä ollaan kuvitteellisesssä meressä, sen esoteerisempää kuvausta harrastetaan.

Olen kerran sukeltanut tuonne syvimmälle tasolle, kun tuli Härkämäellä oltua mukana kuvaamassa asteroidi 4 Vestan fotometriasarjaa. Ihan täysimittaiseen apertuurifotometriaan ei vielä päästy, mutta aika lähelle kuitenkin. Tuloksena illan kuvauksista ei ollut siis videota, kuvaa tai mitään muutakaan kovin visuaalista, vaan lukusarja asteroidin suhteellisen kirkkauden muutoksista.

Miten tähän ajauduttiin? Seurataanpa diagrammia ylhäältä alas niin ehkä se selviää. Kasuaalinäppäilijänä tykkäsin (ja tykkään edelleen) kuvata maisemia ja semmoisia. Lopulta päivämaisemista siirryttiin yömaisemiin (kolmas taso), ja niistä edelleen laajakulmatähtikuviin (edelleen harrastelijataso, mutta syvemmällä). Lätkäistään kamera seurantajalustalle ja lisätään polttoväliä laajiksesta, niin ollaan jo laajakaistaisessa tähtikuvauksessa (spesialistitason yläreuna). Siitä seuraavat askeleet ovat tähtitaivaan kapeakaistakuvaus (spesialistitason alareuna, koitettu on) ja fotometria (tieteilijätaso). Syvemmälle mentäessä kuvien (tai muun tuotoksen) yleisö pienenee melkein logaritmisesti, ei asteroidin valokäyrästä montaa tykkäystä irtoa somessa.



Saman polun voi käydä vaikka makrokuvauksen puolelta. Ensin kuvataan kukkasia, sitten lähikuvia jutuista, kohta makrokuvia, sitten mikrokuvia suuremmalla suurennoksella ja siitä ei olekaan pitkä matka näkyvän valon mikroskopiaan ja vaikka elektronimikroskopiaan asti. Sama voi käydä myös näkyvän valon ulkopuolella kuvatessa, infrapunasta ja ei ole pitkä matka UV-kuvaukseen, hyperspektraalikuvaukseen ja lämpökamerakuviin.

Tietysti alimmalle tasolle voi hypätä suoraan esim. koulutuksen kautta. Tuskin moni CT-kuvausta harrastaa — jo ihan vaadittavan keskikokoisen kerrostalon suuruisen rahallisen panostuksen takia. Mutta senkin voi periaatteessa nähdä kaukaisena serkkuna fotogrammetrialle, ja edelleen panoraama- tai ilmakuvaukselle.

Ja ei, kuva ei ota millään lailla kantaa genrejen paremmuuteen, puhtauteen tai mihinkään muuhun. Jos joku sitä noin tulkitsee ja siitä suivaantuu, on tulkinnut väärin.