2015-04-27

Onhan se keskellä? (viikon kuva #17)

Juuri kun pääsee nillittämästä laiturivalokuvaajien luovuuden puutteesta tulee kuitenkin itse sorruttua samaan. Pitkä valotus, laituri keskellä, mustavalkoinenkin vielä.

Laituri

Jep, on se kokolailla keskellä.

PS. Tämä on ilmeisesti blogin 400. postaus. Mikä on ihan kunnioitettava määrä, kun ottaa huomioon että ensimmäisestä postauksesta on aikaa melkolailla kuusi vuotta. Pitäisköhän tehdä kakku tämän kunniaksi?

2015-04-26

Iltapuhteita

Iltataivaita on koristanut viime kuun ajan Kuu, kukapa muukaan. Kuu kaipaa aina jotain kontekstia, tässäpä sen tarjoaa mänty oksineen. Vaikka pilvet perseestä ovatkin taivaan ilmiöitä kuvatessa silloin kun eivät itse varsinaisena kohteena ole, tuovat ne tässä tapauksessa kuvaan mukavan tekstuurin taivaan tapahtuman taustaksi. Harmi vain että tulivat näyttämölle niin nopeasti, jäivät muut kuvat ottamatta tuona iltana.

Kuunsirppi ja mänty

Joissain suhteissa tämä kevät on ollut hyvin tarkka jäljennös viime keväästä, revontuletkin tulivat taivaalle melko tarkkaan päivälleen vuoden jälkeen. Alla taivaantulista pieni timelapsen pätkä, joka loppuukin aamun sarastukseen.

2015-04-19

Rec & Rew 2015

Retards on the Run, Duudsonit mätkimässä toisiaan lekalla ja räppitrio Teflon Brothers vetivät perjantaina poppoota perinteiseen kouluvuoden loppua juhlistavaan ilmaiskonserttiin. Kun yhtyeessä on kolme kitaristia, niin lavalla on aika hässäkkä. Mikä on tietysti hyvä, ihan jo kuvaamista ajatellen.

Retards on the Run

Retards on the Run

Koreanihme Konnuskoskessa (viikon kuva #16)

Kevät saa, myös Leppävirralle. Laituri, auringonlasku ja virtaava vesi yleensä houkuttelevat kuvaajan toisensa jälkeen laajiksensa kanssa suoraan siihen laiturin keskilinjalle valottamaan pitkään, hyvin pitkään ja vetämään kuvan mustavalkoiseksi, mutta onnistuin painimaan kameran keskilinjasta hiukkasen sivuun ja jättämään värit kuvaan.

Irtolaituri ja irtokiviä Konnuskoskessa
(Samyang 24mm f3.5 T/S, pyöröpolarisaatiosuodin ja kymmenen aukon harmaasuodin. Lasia on siis paljon ja siitä syystä vinjetointikin on aika rankkaa.)

Samalla tulin myös pohtineeksi tuommoisen tilt-shift-optiikan tolkullisuutta näihin megalomaanis-eeppisiin maisemapanoraamoihin. Esimerkiksi edellinen kuva on tehty käyttämällä siirtoa vaakasuunnassa, noin kymmenen milliä kumpaankin suuntaan - täysi kaksitoista milliä olisi jättänyt nurkat pikimustiksi suodinpinon takia. Samaan pystysuuntaiseen kuvakulmaan (reilu 50 astetta) pääsisi käyttämällä 35mm:n objektiivia pystyssä. Panoraamapään avulla pääsisi myös eroon siirron aiheuttamasta parallaksista, valovuodot eivät kiusaisi ja vinjetointiakin olisi vähemmän. Projektionkin voisi valita haluamakseen ja niitä paljon kaivattuja megapikkelsejäkin olisi kuvassa enemmän; noin tuplasti.

Mutta, pidemmän polttovälin johdosta syväterävyys (jos oletetaan sama aukkosuhde, vaikka f/8) jäisi lyhemmäksi, mikä olisi ongelma koska ilman kahden asteen kallistusta ei syväterävyys olisi kattanut aluetta noista lähimmistä kivistä tuonne taka-alan metsikköön asti. Tässä hyöty/haitta -analyysissä tuntuu nyt kyllä panoraamapää voittavan.

2015-04-14

2015-04-09

20 m/s (viikon kuva #15)

Montako amerikkalaista jalkapallokenttää ehtii 20 m/s nopeudella kulkeva ilmavirta ylittämään kahdessa viikossa? Vastaus tuonnempana.

Tämä viikko alkoikin tuulisissa merkeissä, Ilmatieteenlaitoksen mukaan Suur-Sawossa mitattiin jopa 22 m/s puuskia. Noin voimakas tuuli tekee muuten suorarunkoisesta kuusirivistöstä vähän erinäköisen kuin tyynenä päivänä. Impressionistisen suorastaan. Harmi vain ettei koko roska kaatunut, paistaisi välillä päivä tähänkin risukasaan.

Kova tuuli

Vastaus kysymykseen noin neljännesmiljoona. Yllätyin kun Google sylkäisi tolkullisen vastauksen tyhmään kysymykseen. Tavallisesti tämmöiset tärkeät asiat pitää selvittää Wolfram Alphalla.

Laavulla taas (viikon kuva #5)

Tässä se kuuluisa Käärmelahden laavu. Mukana on kaksi teleskooppia, minun 120-millinen linssiputki ja Villen tuore 200-millinen Newton. Auringonlaskun aikoihin taivas oli vielä pilvessä, mutta siitäpä se selkeni pimeän t ullessa. Taivaalla loistivat kilpaa Venus, Mars ja Jupiter, joista viimemainittu näkyikin komeasti kuineen ja vöineen.

On mukava pitää välillä pieni tauko kuvaamisesta ja keskittyä pelkästään katselemaan tähtitaivaan kohteita ilman sen suurempaa säätämistä. Monta kertaa on tullut Orionin sumu ennenkin kohteeksi, mutta tällä kertaa, Maaningan pimeiden taivaiden alla, siitä näkyi jopa värejä. Minkä värinen M42 sitten on silmälle? Sinisen/violetinharmaa, tämä kuva tuntuu antavan hyvin osviittaa.



PS: Missä blogipostaukset viimeisen kymmenen viikon ajalta? Rikoin selkäni kantaessa kaukoputkea takaisin autoon. Kun ei ole kuvia niin ei ole postauksiakaan.