2015-12-28

Aamutaivaan kaksihäntäinen pyrstötähti Catalina

Yötaivaalla vilistää taas menemään piskuinen komeetta, tunnuksella C/2013 US10 Catalina. Vuosi sitten povasin siitä mielenkiintoista kuvauskohdetta yövirkuille, mutta kuten usein näille käy, niin kirkkaus onkin vajonnut ennusteisiin verrattuna pyrstötähden tullessa lähemmäksi Aurinkoa. Kiikareilla tuon kuitenkin löytää helposti jos vain tietää mistä etsiä.

Komeetta C/2013 US10 Catalina
(Kuutamolla kuvattu komeetta Catalina, molemmat hännät erottuvat aika heikosti. 66 kappaletta 22 sekunnin mittaisia valotuksia pinottuna.)

Tämän komeetan erikoisuus onkin nuo kaksi pyrstöä. Toinen niistä koostuu komeetasta pakenevista kaasuista ja toinen vastaavasti pölystä sekä jäästä. Kaasut pakenevat poispäin Auringosta, niitä sinne työntää Auringon säteilypaine. Pölypyrstö sen sijaan mukailee komeetan rataa Auringon ympäri, samaan tapaan kuin pikkulapsi jättää peräänsä keksinmuruja syödessään. Kaasupyrstö on tuo yläoikealle osoittava häntä, leveämpi pölypyrstö taas osoittaa alavasemmalle.

Kamera oli tätä kuvatessa kytkettynä kiinalaiseen Sky-watcher NEQ-5 -seurantajalustaan. Seurantaa ajavat moottorit ovat lähinnä visuaalikäyttöön tarkoitetut halvat askelmoottorit ja se näkyy lopputuloksessa, tähdistä kun tuli mitä ihmeellisimpiä banaaneja ja mitä milloinkin. Polttovälikään ei vielä mikään järjettömän suuri ollut että tuulta tai muuta luonnonilmiötä voisi käyntivirheestä syyttää, vain 300mm. Okulaarin läpi katsellessahan ei juuri haittaa jos kohde kuvassa liukuu muutaman kymmenen minuutin kuluttua pois näkökentästä, mutta kuvatessa tuommoinen epätarkkuus ei tule kuuloonkaan.

2015-12-19

Valosaasteen määrän vertailua, ennen ja jälkeen lumentulon

Nyt kun lunta tuli maahan taas vähäksi aikaa, niin siirretäänpä katse kengänkärjistä taivaalle. Niinä vuodenajan pimeyteen suhteutettuina harvoina kirkkaina öinä huomataankin että tähdet ovat taivaalta melkein kadonneet, ihan kuin katsoisi kosmosta likaisen ikkunan läpi. Mitäs pelleilyä tämä on?

Lumi tosiaan toimii giganttisena heijastimena kaikelle mainos-, tie- ja ulkovalaistukselle. Se valo mikä on maahan osoitettu, kimpoaa jopa liki 90-prosenttisesti taivaalle. Syksyllä taivas on kaikkein pimein silloin kun vielä lehdet puissa ja Aurinko kuitenkin riittävän kaukana horisontin alla. Myöhemmin lehdet putoavat ja valosaaste lisääntyy jonkin verran. Tuo on kuitenkin aika pieni lisäys lumentuloon nähden, kuvista näkee että taivas kirkastuu noin aukon verran zeniitissä ja kaksi-kolmekin aukkoa lähempänä horisonttia. Esimerkiksi Linnunradan herkkä kajo häviää ruskeaan taustataivaaseen - ei ihme ettei Facebookin valokuvausryhmissä juuri Linnunrataa näy alkutalvella vaikka se on edelleen illalla hyvin kuvattavissa.



Kuvien välillä on aikaeroa kymmenen päivää. Kuu ei loista kummassakaan kuvassa. Lumikuvan herkkyys on vain 400 verrattuna lumettoman ajan 1600:aan, kirkkausero kuvien välillä on kuitenkin tasoitettu jälkikäteen. Tietenkin lumettoman kuvan olisi voinut ottaa pienemmällä herkkyydellä, mutta aliarvioin valosaasteen määrän muutoksen pahasti alikanttiin.

2015-12-16

Kodan geometriaa, VR-juttuja sekä tuorein Flickr-päivitys (viikon kuva #50)

Mukava nähdä Flickrinkin heränneen pallopanoraamakuvausskenen olemassaoloon. Joku päivä takaperin Flickr nimittäin julkisti (kuten ennustelin) Samsungin Gear VR -silmikkojen kanssa yhteensopiville mobiililaitteille sovelluksen jolla voi katsella pallopanoraamoja kuten niitä on tarkoitettukin katseltavan: silmälappuvideot päässä. Pallopintaahan ei voi litteällä näytöllä katsella sitä jotenkin vääristymillä pilaamatta, mutta noissa silmikoissa näkymä on paljon luonnollisempi. Tietenkin illuusio ympäristöstä on kaksiulotteinen ja jossain äärettömän kaukana, mutta tähänkin on ehkä tulossa joskus helpotusta Lytron valokenttäpallopanoraamavideokameralla (kiitos suomen kieli tästä).

Nilsiän Lastukosken kota

Vähän paradoksaalisesti nimenomaan parallaksi tarjoaisi pallopanoraamakuville illuusion kolmannesta ulottuvuudesta, mutta luontevalta näyttääkseen virtuaalitodellisuudessa parallaksia pitäisi katsojalle tarvita kaikkiin kuuteen suuntaan. Tähän ehkä Microsoftin Photosynthiä vastaava teknologia voisi tuoda helpotusta luomalla minimissään kahdella kuvalla kohteesta alkeellisen kolmiulotteisen mallin ja teksturoimalla sen lennosta. Näin pienet pään liikkeet toisivat lisää niitä pieniä vihjeitä syvyydestä jotka muuten jäävät puuttumaan. Tuo edellä mainittu Lytron kamera perustunee samankaltaiseen tekniikkaan.

2015-12-08

Liukulukujen ihanuus

Katsokaapa tätä, sama HDRmergellä tehty DNG-tiedosto Adoben Camera Rawissa ja Raw Therapeessa. ACR käsittelee jostain syystä kuvaa 16-bittisenä, kun RT tekee homman oikein 32-bittisenä liukulukuna eli floattina. Suuria sävysäätöjä tehdessä tämä tarkoittaa sitä että kuvan sävyt alkavat repeilemään. Histogrammin vasempaan reunaan tulee teräviä piikkejä tuon merkkinä, kuvassa on siis suuria alueita joilla on vain yhtä tai kahta samaa sävyä. Nämä tasaiset sävyalueet näkyvät parhaiten kuvassa tuolla ylävasemmalla, missä kuuluisi olla tummaa taivasta eikä mitään rumaa, palikkaista posterisaatiota.



Exposure-säätimen varahan loppuu Camera Rawissa jo viiteen aukkoon joten kuvan rankaisua piti jatkaa shadows-säätimillä jolloin kuva hajosi täysin käsiin. HDR TIFF -tiedostoja käpistellessä tuon säätimen liikevara venyy plusmiinus kymmeneen aukkoon, mutta jostain syystä tuo tila ei ole DNG-tiedostojen kanssa käytössä. Miksi, onhan sentään Adoben oma formaatti kyseessä?

2015-12-07

Törppö tähtitaivaan alla (viikon kuva #49)

Itsenäisyyspäivän yönä taivas sai isänmaallisen vihreän ja keltaisen värin, pitkästä aikaa - monta viikkoa tässä on eletty jo pelkän keltaisen alla. Harmi vain että Linnunrata ehtii jo tuohon aikaan kiertyä niin paljon pois zeniitistä ettei se kulje tuosta kuvan läpi enää, olisi ihan messevää kun saisi tähtivanan tuohon kuvan keskelle tietä jatkamaan. Hauskana yksityiskohtana tuo metsän muodostama silhuetti muodostaa suurinpiirtein kuusisakaraisen tähden muotoisen kuvion tuohon kuvan keskelle. Semmoinen happy little accident.

Lehtoniemeen menevällä tiellä

2015-11-30

Puoliurbaania rappiota (viikon kuva #48)

Viikon kuva numero yksi oli erään tyhjilleen jääneen talon postaushetkellä vielä melko hyväkuntoinen terassi. Kun jotain kehuu, niin paskaksihan se muuttuu. Jonnet ovat pusikoiden suojissa käyneet talon seinään taiteilemassa ja muuten sotkemassa paikkoja. Luonnonvoimatkin lienee saaneet mökistä otteen, vieno homeen tuoksu tuntui aina välillä nokassa kun tuuli sopivaan suuntaan kääntyi.

"Vittuun täältä"

Onkohan tuolla töhryllä jokin maahanmuuttopoliittinen sanoma? Muistaakseni tuo ilmestyi tuohon seinälle samaan aikaan toistasataa irakilaista ja syyrilaista maahantulijoita majoittavan vastaanottokeskuksen kanssa. Yrmy kuulapää huutaa katsojalle "vittuun täältä!", mielleyhtymältä maahanmuuttokeskusteluun ei voi välttyä.

2015-11-17

Nikonhackerin modifioitu D800-firmware käytännön kuvauksessa

Vuoden alussa kirjoittelin vähän Nikonhacker-porukan julkaisemasta muokatusta firmwaresta D800:lle. Vielä silloin tuo modaus piti ruiskauttaa kameraan tietokoneelta käyttäen kameran USB-liitäntää. Lisäksi modaus hävisi kameran muistista jahka kamera vetäytyi takaisin unitilaan aktiivikäytöstä. Käytännössä siis tuo modaus ei vielä tuolloin ollut käytettävissä muualla kuin oman atk:n välittömässä läheisyydessä. Nyt kuitenkin tilanne on parempi, nimittäin uusimmassa firmware-versiossa modauksen saa päälle kameran omista valikoista. Edelleen se katoaa kameran muistista sen mennessä unitilaan, mutta päälle modin saa helposti eli tuo ei ole suurikaan haitta.


(Yksi turhimmista kameran asetuksista on uhrattu tälle modaukselle: JPEG-tiedostojen laatu- ja kokoprioriteetin valinta.)

2015-11-16

Metsää puilta, galaksia tähdiltä (viikon kuva #46)

Miten saadaan linnunratakuvasta näyttävämpi? No poistetaaan siitä tähdet, tietysti. Ihmissilmä näkee taivaalla muutaman tuhat tähteä, mutta valokuvaan niitä ikuistuu varmaankin kymmenkertainen määrä - ehkä enemmänkin. Pikkuisten valopisteiden suunnaton runsaus piilottaa kotigalaksimme pölyiset nurkat vaikkei tarvitsisi, tuota pölyä kun on turha hävetä. Esimerkiksi tuo Pohjois-Amerikka-sumun yllä oleva hämähäkin muotoinen sumukompleksi erottuu vain vaivoin tähdellisestä kuvasta, mutta tähtien poiston jälkeen se suorastaan pomppaa esille. Samaten tuo Suuri repeämä -nimellä kulkeva Linnunrataa halkova pölykompleksi nousee nyt hyvin esiin taustataivaasta.


Mustaa palkkia raahaamalla paljastuu alkuperäinen kuva kaikkine tähtineen.

Teknisiä juttuja: kuva on panoraama joka on kasattu noin tusinasta valotuksesta - kuva kattaa reilun sata astetta taivasta eli horisontista zeniittiin ja vähän yli. Objektiivina vanha tuttu Sigman 35-millinen aukko levällään, käytössä ei ollut minkäänlaista seurantaa eli valotusajat olivat siellä kymmenen sekunnin tienoilla per ruutu. Kuvia ei myöskään ole pinottu, vaan panoraama on tehty ihan yksittäisistä valotuksista. Redhancer-valosaastefiltteri auttoi keltaisuuteen jonkin verran, ei kauheasti.

Vertailuwidgetti varastettu täältä.

2015-11-14

Tiilikan maisemia keväältä ja syksyltä

Ei syksyä ilman Tiilikkapostausta. Suomen pisimmän yhtäjaksoisen harjumuodostelman juurella asuessa sitä on kehittänyt jonkinlaisen maun näiden harjumaisemien suhteen. Harjujen päällä kulkevia polkuja on mukava talloa ja yhtä mukava kuvata. Tiilikkajärveä kiertävät ja halkovat harjut eivät ole tähän poikkeus vaikka vähän vaatimattomampia hiekkaharjut tuolla ovatkin.

Tässä postauksessa siis parin reissun kuvasaldoa Tiilikkajärven kansallispuistosta, keväältä ennen itikoita ja syksyltä itikkakauden jälkeen.

Syysilta Tiilikan harjulla

Pohjoisniemen harjun huipulla kiemurteleva polku (alla) on noista kaikkein levein. Syykin selvisi kun joku paikallinen osasi kertoa että Pohjoisniemen autiokämpälle tultiin 70-luvulla autoilla, rantaan asti. Ehkä legendaa, ehkä totta, minä en ole oikea henkilö sitä arvioimaan. Sounds plausible, kuten Mythbystersissa sanottiin.

2015-11-08

Kuuviirun anatomia (viikon kuva #45)

Vihdoin se onnistui, kuuviiru oikeasta horisontista alkaen. Miksi horisontin läheisyys on niin tärkeää? Koska Kuun värin ja näennäisen radan muutokset ovat suurimmillaan Kuun ollessa kaikkein lähinnä kaukaista maankamaraa. Tämähän johtuu siitä että horisontista nousun (tai laskun) hetkellä Kuun valo kulkee pisimmän matkan ilmakehän läpi ja täten ilmakehän mukanaan tuomat efektit ovat suurimmillaan.

Kuun nousu horisontista

2015-11-06

Yötaivaan värejä Rautavaaran Rouskunhiekalta

"Minkä värinen on yötaivas?", kysyttiin minulta joskus ja pitää tunnustaa että en osannut suoralta kädeltä siihen vastata kovinkaan vakuuttavasti. Toisaalta värien näkeminen, tai paremminkin kokeminen, on hyvin yksilökohtaista. Punavihersokean nurmikko on ihan erilainen kuin normaalisti näkevän ja kaihileikkauksen läpikäyneen ultraviolettivaloa heijastavat kukkaset ovat vastaavasti ihan erilaisia kuin kahden edellisen ryhmän.

Rouskunhiekan rantaviiva ja viirutähdet
(Samyang 12mm f2.8 -kalansilmä, kymmenen kappaletta kymmenen minuutin valotuksia pinottuna.)

2015-10-28

Kuivan lokakuun loppu (viikon kuva #43)

Sitä aina kuvittelee että syksyllä kun vettä piisaa, olisi Maaningan Korkeakoskessa hyvät kuohut kuvattavaksi. No eipä ole. Olen melko varma että suurin osa putouksen vedestä kulki jossain vaiheessa kumpparin vartta pitkin ja imeytyi villasukkaan. Koskeksi siis kuiva paikka, muttei tarpeeksi jotta sieltä olisi kastumatta selvinnyt.

Korkeakosken märät kivet

Kotosalla sukkia kuivatellessa ja kuvia ihmetellessä pisti silmään kuinka hirveän suttua tuon kuvan äärireunat ovat, näkyy jopa tässä nettikuvassa hyvin kun suuntaa katseensa kohti kuvan nurkkia. Luulin niitä jopa tärähtäneiksi, mutta shiftatun kuvan keskiosat olivat kuitenkin ihan normaalin näköiset. Aiheuttaako voimakas kallistuksen ja siirron yhteiskäyttö jonkinlaisen tarkennustason kaareutumisen Samyangissä johonkin suuntaan? Pelkällä siirrolla en ole vastaavaa huomannut, edes paksun polarisaatio- ja harmaasuodinläjän kanssa.

Aamutaivaan planeettakolmikko (viikon kuva #44)

Ajankohtainen avaruusaihe on tämän viikon kuvana. Aamusella, aina noin kolmesta lähtien, on taivaalla kirkas "tähti", Venus. Jonkin aikaa sen kaverina voi nähdä myös Jupiterin ja Marsin. Mars on kolmikosta kaikkein himmein ja kaukoputkella katsottuna pienin. Venus sen sijaan on silmiinpistävän kirkas. Juuri ennen auringonnousua taivaalle kipuaa myös Merkurius, jonka näkyvyys taivaalla paranee talvea lähestyttäessä.

Kaukoputkella katsottuna Venuksesta erottuu sen vaihe, joka on melko tarkkaan puolikas. Muuta ei pilvien peittämästä planeetasta erotu. Mars on tällä hetkellä liian pienikokoinen, vain nelisen kaarisekuntia, jotta sen pinnanmuodoista erottuisi yhtään mitään isollakaan suurennoksella. Jupiterista sen sijaan voi nähdä vöitä ja kuita, kuvassa niistä erottuukin Ganymede ja Kallisto, muut jäävät diffraktiopiikkien loisteen alle. Keväällähän Jupiter ja Venus näkyivät iltataivaalla, kesällä ne kulkivat Auringon editse tai takaa ja ovat nyt palanneet aamutaivaalle.

Venus, Jupiter ja Mars aamutaivaalla

2015-10-08

Lokakuun alun kikkailurevontulet

Jees, se on taas sen aika kun internetin kuvaussivustot tärähtää täyteen neonvihreitä revontulikuvia. Ja tämä blögi ei ole tuohon sääntöön poikkeus. Aloitetaan spämmi vaikka tämmöisellä muodikkaalla selkä kohti kameraa -posetusselfiellä.

Revontulikuvaajan omakuva

Tuo tuikku kuvaajan nupissa on ainakin Kuopion Naumasen K-Raudassa myytävä otsalamppu. Creen XM-L T6-ledi ja hyvin tasavaloinen, floodista spotiksi zoomattava valokeila. Hintaa tuolla on noin 15 euroa, ehkä jopa vähemmän jos etsii tuon vaikka eBaysta. Ainoa miinus tulee siitä että noin kirkas ledi imee AAA-sormiparistot nopeasti tyhjäksi jopa tuolla pienemmällä tehoasetuksella, akkuja saa olla lataamassa melkein joka ulkoilutuksen jälkeen. Ja valon sävy on aika sininen, kuten näkyy. Ja hämäränäkö taatusti lähtee kun käyttää valoa edes päällä. Muuten viiskauttaviislamppu.

2015-10-07

Geostationääristen satelliittien helminauha yötaivaalla

Linnunradan eteläosat tähtiviirussa

Tämä on ihan tavanomainen viirutähtikuva, joka nyt on kuvattu poikkeuksellisesti etelätaivaalta eikä siltä iänikuiselta pohjoisen suunnalta. Linnunradan eteläosien Suomesta näkyvät tähtipilvet näkyvät kuvassa sekä tuo pahuksen laituri taas on mukana kummittelemassa. Tarkka katselija huomaa kuvan vasemmassa reunassa rivin kirkkaita pisteitä, ovat varmaan kuumia pikseleitä...

2015-10-03

Kesäprojekti: laiturit

Syysmyrsky Valio tuli ja meni, joten on hyvä hetki julkaista tämä pikku kuvausprojekti jonka kesällä vedin päätökseen. Otin siis kuvia laitureista, nehän ovat melkein kliseisyyteen asti maisemakuvaajien suosiossa olevia kuvauskohteita. Maisemakuvauksen perinteessä kaikki kuvat ovat ultralaajiksella (tässä tapauksessa Samyangin 24mm f3.5 tilt-shift) otettuja pitkiä valotuksia. Osan kuvista vielä pinosin useammasta valotuksesta, ihan vaan niiden maagisten megapikseleiden laadun maksimoinnin takia.

Käyn tässä postauksessa läpi projektin vähät kuvat (kahdeksan kappaletta) ja harrastan vähän itsekritiikkiä.

Laituri

Yllä se kuva joka sarjan oikeastaan aloitti viime huhtikuun lopulla, ei näytä kesäprojektin ensimmäisen kuvan maisema vielä kovin kesäiseltä. Kaikki oikeanlaisen laituricorevalokuvan elementit ovat jo paikallaan keskisommittelua myöten.

2015-09-30

Odotukset vastaan todellisuus: Kuun katsominen kaukoputkella

Ohessa Kuun Hedelmällisyyden meren laitamilta napattu kuva, jossa näkyy harvinaisen hännäkkään tuplakraaterin Messier naapurustoa. Mittakaavaa antanee se tieto että noiden pikkuläiskien halkaisija on suurinpiirtein kymmenen kilometriä. Tuo iso, keskusvuorellinen kraateri tuolla terminaattorilla eli Kuun valon ja varjon rajamailla on Langrenius, jonka halkaisija on yli 130 kilometriä.



Näin paikallaan olevaa kuvaa katsellessa luulisi että Kuun katselu kaukoputken kautta olisi jokseenkin helppoa, onhan kohde verrattain iso ja kirkas. Mutta ei se oikeastaan ole, seuraava video demonstroikoon. Kuumaisema velloo, hytisee ja tutisee rauhattoman ilmakehän vatkatessa sitä ympäriinsä. Koska hengittäminen on mukavaa - pakollistakin, ei ilmakehästä oikein pääse eroon vaan Kuuta katselevan on parempi totutella siihen että näkymä on videolla näkyvän kaltainen.


(Yli kuutta tuhatta kinomilliä vastaava polttoväli käytössä EOS M:n kroppivideon muodossa. Köyhän miehen planeettakamera siis.)

Videon pakkaus ja muistikortin kaistanleveyden aiheuttamat ongelmat tuovat tietysti videoon oman lisämausteensa. Toisaalta videosta puuttuvat okulaarin linssejä vasten raahautuvat ja silhuettina Kuuta vasten näkyvät silmäripset, erilaiset linssiheijastukset, kaikki linsseissä olevat pölypallerot sekä rähmänmuruset ja niin edespäin. Toisaalta näitä puutteita paikkaa ihmisen oma näköjärjstelmä joka osaa lennossa korjata kuvista virheitä ja yhdistää yksityiskohtia toisiinsa jotka eivät ehkä ole näkyneet samaan aikaan ilmakehän häiriöiden takia.

2015-09-28

Turistiräpsyjä Tukholmasta

Nick Brandtin afrikkakuvia oli näytillä Tukholman Fotografiskassa. Isoja kuvia, isoista eläimistä. Kuvat olivat komeita, mitä nyt pieni väentungos haittasi katseluelämystä. Fotografiskassa oli siis ihan sikana lössiä, hyvä kun sekaan mahtui, olihan näyttely siellä toiseksi viimeistä päivää.

Lautta pudotti turistit aamulla satamaan. Siitä olisi pitänyt päästä pienemmällä jollalla Vanhaan kaupunkiin, mutta niin vain purkkia olisi pitänyt odottaa rannassa kolme tuntia. Kiitos Viking Line tästä. Oli siis sama mennä eksyilemään (kirjaimellisesti) kaupungille ja kuvata niitä näitä. Lähinnä seiniä ja semmoisia, eivät nuo svenssonit ole niin eksoottisia kotimaan virtasiin nähden.

Hotelli satamaa vastapäätä
(Infrapunapanoraama satamassa heti aamusta, hiljaista on.)

Vanhan kaupungin ytimessä on tuommoinen keskiajalta peräisin oleva komia kirkko. Paikalliset kutsuu sitä nimellä Tyska kyrkan eli tylsästi vaan "saksalainen kirkko". Kuten kuvista näkee niin blingblingiä ei ole säästelty rakennusta koristellessa. Kannattaa käydä vilkaisemassa jos on naapurustossa.

Kuvia kuunpimennyksestä

Vau. Jäin sanattomaksi. En pimennyksen komeuden ansiosta, vaan noiden saatanan pilvimassojen takia. Kuin pisteeksi i:n päälle välillä satoi myös vettä. Luontoäiti osaa vittuilun jalon taidon.

Mutta ei reissu Maaningalle ihan yhtä tyhjän kanssa ollut, otin nimittäin tämän kuvaparin demonstroidakseni sitä kuinka paljon maisema pimeneekään kuunpimennyksen aikana. Ensimmäinen kuva on otettu klo 3:39, kun Kuu oli vasta puoliksi kirkkaamman puolivarjon sisällä. Jälkimmäinen kuvaparin puolisko on otettu 4:47 Kuun jo ollessa kokonaan täysvarjon puolella. Tässä vaiheessa hypoteettiselta pilvettömältä taivaalta olisi voinut ihailla todennäköisesti kuparinruskeaa Kuuta.





Seuraavan kerran kuunpimennyksen valokuvaamista pääsee koittamaan vasta tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2018 kun Kuu nousee valmiiksi pimentyneenä. Ajankohta on sikäli suotuisa että tammikuu on perinteisesti ollut kovien pakkasten aikaan aika selkeää, mutta ne pakkaset on sitten kovia...

2015-09-18

Tikulla kalansilmään (viikon kuva #36)

Blögin historia kun yltää nyt jo viiden vuoden taakse, on hyvä välillä katsella vanhoja kuvia ja pyöritellä silmiään niille kauheuksille mitä tuolta arkistojen uumenista löytyykään. Tämän viikon kuva on sellainen että tikulla minua silmään ellei se pullahda ulos kuopastaan pyörittelyn takia sitä ennen. Samalla tämä osaltaan todistaa todeksi astrokuvauksen yhden perusteesin: käytetty rahamäärä on suoraan verrannollinen lopputuleman laatuun.

Linnunrata kalansilmällä
(D800, Samyang 12mm f2.8.)

Kohteena siis syysyön Linnunrata sekä sitä halkovat pimeät sumut. Ilman seurantaa kun kuvaa, niin kuvanlaatua rajoittaa toisaalta objektiivin aukon fyysinen koko (suurempi on parempi) sekä kennon tekniikka (uudempi yleensä ottaen parempaa) ja koko (isompi parempi, tietysti). Pinoamalla näiden rajoitteiden vaikutusta loppukuvaan voi lieventää, mutta siellä ne taustalla aina ovat.

2015-09-17

Miltä se Anttilan uusi julkisivu nyt näyttää? (viikon kuva #35)

Harmaa, neuvostohenkinen betonimakkarajulkisivu on peitetty hiukkasen tyylikkäämmillä valkoisilla laatoilla. Pimeän tullen noiden suurten lasipintojen taakse syttyvät eri väreissä sykkivät valot. Otsikon kysymykseen vastaten: näyttää ihan hienolta - tai ainakin nykyaikaisemmalta kuin ennen. Ehkä nuo valomainokset ovat tuossa liian sumpussa, ne tuntuvat kaipaavan vähän tilaa ympärilleen.

Kuopion Anttilan uusi julkisivu

Periaatteessa kuvan perspektiivi on mahdoton toteuttaa yhdellä kuvalla. Tämä, kuten tuo talvella 2014 otettu kuvakin, on kuvattu monesta paikkaa tuossa seinän viereltä Samyangin 24-millisen tilt-shift -objektiivin avulla. Viime vuoden versio piti kuvata 35-millisellä, mikä tarkoitti kahta riviä kuvia ja huomattavasti vaikeampaa sekä hitaampaa panoraaman kooostamisprosessia.

Kuopion torin itäpuoli

2015-09-16

Älännejärven rannalla: Haatainniemi ja Näätähiekka

Lapinlahden ja Rautavaaran rajamailla on Älännejärvi. Älänteen rannalla on kaksi paikallisten keskuudessa ilmeisen suosittua uimarantaa, Näätähiekka Lapinlahden puolella ja Roskunhiekka Rautavaaran rajan puolella. Yökuvaukset kun tuppaavat venymään aika pitkälle, on ihan mukavaa jos kuvauspaikan lähettyviltä löytyy tulipaikka, puita ja parkkipaikka. Mukavuus ennen kaikkea.

Näätähiekan ranta yöllä

Tärkein asia kuitenkin on oikeasti pimeä yötaivas ja kyllähän tuolla pimeää on. Pimeän paikan tunnistaa helpoiten siitä ettei tähtitaivaan edessä lipuvia pilviä näe, ne ovat vain mustia aukkoja taivasta vasten. Yllä kuvassa eivät pilvet juuri ole väriä saaneet ja ainoat kameran näkemät valosaastedoomit (-kuvut) näkyvät pieninä ja hyvin kaukana. Itse asiassa nuo kaksi valokupua tuossa revontulikaaren oikealla puolella eivät paljaalle silmälle paljastuneet ollenkaan. Ne lienevät Rautavaaran kirkonkylän valoja, pohjoisen valosaasteen aiheuttajasta ei ole varmuutta kun suurin asutuskeskus tuossa suunnassa on Kajaani melkein 90 kilometrin päässä. Varsinkin tuo itätaivas on valosaasteen puolesta optimaalinen vaikkapa syksyn eläinratavalobongauksia ajatellen. Nyt aamusellahan se näkyy, ennen auringonnousua. Keväällä sitten illalla länsitaivaalla.

2015-08-26

Pimeyden ytimessä (viikon kuva #34)

Tuusniemen Seinävuoren rotkolaaksossa ei kuuttomana syysönä näe juuri yhtään mitään. Se on ehkä yksi pimeimmistä paikoista joka on ihan taivaan alla eikä missään luolan perällä.

Tähtitaivas Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakson pohjalta

Saisikohan kuvan valotustiedoista jotenkin laskettua fotonivuon tiheyden, yksikkönä fotonia per neliömetri sekuntia kohden? Kun miettii että puolessa minuutissa 12-millisen kalansilmän reilu neljämillinen apertuuri kerää valoa juuri sen verran että ollaan kameran kennon yhdistetyn luku- ja lämpökohinan yläpuolella niin ei montaa fotonia ole per pikseli tullut. Tämä on aika hurjaa kun miettii että kameran oheiselektroniikka säteilee kennolle melkein yhtä paljon kuin nuo kanjonin seinät ja kuvaajaa ympäröivä kasvillisuus.

Luksimäärän arviointi on helpompaa. Valotusarvo -6 vastaa kirjallisuuden mukaan kuutonta, tähtikirkasta yötä jolloin valaistusvoimnakkuus lukseina ilmaistuna olisi noin 0,1 milliluksia. Valotusaika-, aukko- ja ISO-arvoiksi muutettuna tuo on f2.8, 30s ja ISO 1600. Noilla arvoilla todellakin vasta oltiin kameran kennon omien kohinoiden yllä, juuri ja juuri. Pikainen testi samassa paikassa vähän pidempään valotetuilla raakakuvilla jätti nuo tähtitaivaskuvat vielä 11 aukkoa(!) alivalottuneiksi kanjonin osalta. Pikainen lastutoimitus antaisi siis valaistusarvoksi yksi kahdeskymmenesmiljoonasosa luksia. Pimeää on.

2015-08-23

Rannut ja rannat (viikon kuva #33)

On aika palata ajassa taaksepäin, aina vuoteen 2011 asti. Silloin koitin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa kuvata tähtiviirupallopanoraaman. Miksi viimeinen kerta? En tiedä, viirutähtien kuvaaminen on kuitenkin ihan mukavaa puuhaa kunha ei tarvitse kärvistellä ihan jumalattomassa pakkasessa. Tosin eihän minulla ole ollut tähän puuhaan tarvittavaa kalansilmääkään taas kuin vasta äskettäin eikä nykymittapuun mukaan antiikkinen D200 ollut ihan parhaimmillaan noissa pitkissä valotuksissa, kuten vanhasta postauksesta voi lukea.

Takaisin tähän päivään. Leppoisa, hiljalleen pimentyvä syysyö, tähtitaivas ja riippumatto - niistä on hyvät kuvausreissut tehty. Viime viikkoina harvinaiseksi käyneet taivaan ilmiöt eli tuikitavalliset pilvet vain tulivat pahasti sotkemaan kuvauksen. Revontulet sen sijaan olivat ihan kiva yksityiskohta taivaalla.



Kuvan taivasosioon on pinottu tusinan verran viisiminuuttisia valotuksia, yöt ovat vielä verraten kirkkaita joten tuon pidempään ei pystynyt valottamaan kerralla. Panoraaman muut osat myös viisiminuuttisia valotuksia taivaan jo vähän kirkastuttua.

2015-08-17

Ylemmän kerroksen väkeä (viikon kuva #32)

Huone näköalalla

Aina välillä pitää palata entisille kuvauspaikoille takaisin, josko vaikka huomaisi jotain uutta tai näkisi asiat uudessa valossa (pun intended). Tie vei siis takaisin Nilsiän Sänkimäen hylätylle koululle, jota muutama kuukausi takaperin tuli kuvattua - mutta vain keskikerrosta. Nyt tuli virhe korjattua ja käytyä myös kellarissa ja ullakolla. Kellarissa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta yläkerrasta löytyi ilmeisesti opettajan käytössä aikoinaan ollut huoneisto. Entisajan tyyliset jumalattoman jyrkät rappuset olivat ainoa keino päästä tuonne, ja asunnon suhteellisesta siisteydestä päätellen ei rappusten kapuaminen ole ihan yhtä miellyttävää. Jopa osa ikkunoista oli vielä ehjiä, keskikerroksestahan ne oli kaikki paskottu.


2015-08-12

Vain turistijuttuja (viikon kuva #31)

Saatanan saatana, voiko muuta sanoa? Koska valokuvauksessa yksinkertaistaminen kannattaa aina, ajattelin käydä kuvaamassa Kuun noususta pitkän valotuksen ihan meren rannasta. Illan tullen - vähemmän yllättäen - Kuuta ei Munkkisaaresta kuitenkaan näkynyt. Juuri nousun suunnassa oli pilviä, ei juuri muualla.

Helsingin tuomiokirkon päätykolmio

Pari kuvaa reissusta jäi muistikortille, ikään kuin todisteeksi että tulipa käytyä. En usko että nämä ainakaan esittelyjä sen kummemmin kaipaavat, edes ulkopaikkakuntalaisille.



Erottajan paloasema Kiasman yläkerta

2015-08-04

Telejatkeen käyttö kalansilmäobjektiivin kanssa pallopanoraamakuvauksessa, tolkkua vai ei?

Yleensä telejatkeita käytetään pitkien putkien kanssa kun halutaan "lähemmäksi" jotain kaukaista kohdetta. Harvempi kuitenkaan käyttää telejatkeita laajakulmaobjektiivien kanssa, osaksi yhteensopivuusongelmien takia. Nikon ainakin mainostaa sivuillaan ettei telejatkeita voi käyttää laajisten kanssa, ilmeisesti vaarana on objektiivin ja jatkeen linssielementtien osuminen vastakkain. Kuitenkin esimerkiksi Kenkon valmistaman Teleplus PRO 300 DGX 1.4x AF -telejatkeen linssielementti on tarpeeksi kaukana bajonetin reunasta jotta useimpien peilikameroiden laajakulmaobjektiivien käyttö onnistuu myös jatkeen kanssa.



Tämän postauksen tarkoituksena on siis ottaa selvää kannattaako pallopanoraamoja kuvata yhdellä lisäkuvalla lisäresoluution toivossa kun Samyangin 12-millisen kalansilmän naittaa edellä mainittuun 1,4-kertaiseen jatkeeseen kiinni sekä kuinka se vaikuttaa kuvausprosessiin ja lopputulokseen. Lisäksi vertailussa mukana halpa korealaislaajakulma, Samyang 14mm f2.8, jolla myös voi kuvata pallopanoraamat samalla kaavalla kuin Samyangin kalansilmällä.

Sateenkaari ja Kuu (viikon kuva #30)

Viikon kuva numero 30 on juuri sitä mitä etiketissä luvataankin: puolikuu ja pätkä sateenkaarta järvimaiseman yllä. Näkyvillä oli jossain vaiheessa sateenkaari sivukaaren kera ihan kokonaankin, mutta maisemakuvauksen ensimmäisen säännön mukaisesti olin myöhässä. Tämä sääntöhän kuuluu seuraavasti:

Ole aina paikalla 20 minuuttia aiottua aiemmin.

Sateenkaaren pätkä ja Kuu Jännevirralla

2015-07-30

Kosteita kesäaamuja

Aiemmassa postauksessa manasin kun öttiäiset eivät millään meinaa pysyä aloillaan niitä kuvatessa. Sumuisina kesäaamuina ne kuitenkin vaihtolämpöisinä eläiminä viilentyvät ja samalla rauhoittuvat sen verran että kuvaaminen onnistuu ilman lisävaloa. Lisäksi kastepisaroihin hautautuneet mölliäiset näyttävät ihan helvetin tyylikkäiltä. Harmi vain että näitä sumuaamuja ei liiemmin ole tänä kesänä ollut.

Untitled

Tuholainen pyörteen silmässä (viikon kuva #29)

Fisheye: No known uses, except to illustrate fisheye effects in photo how-to books. —Luminous Landscape

Olen eri mieltä tuon LL:n lainauksen kanssa, kalansilmälle on paljonkin käyttöä. Semmoisella kun pääsee erittäin lähelle kohdetta ja pystyy silti näyttämään ympäröivää maailmaa paljon, paljon enemmän kuin tavallisella laajakulmalla pystyisi edes teoriassa tekemään. Tietysti kaikki eivät kaareutuvista linjoista tykkää, mutta kyllä ne ultralaajiksetkin kuvaa vääristävät, vain erilailla.

Vili hyrrässä

Kuitenkin, yllä yhden koiranulkoilutusreissun tulos. Jonkin aikaa on muhinut takaraivossa idea tuommoisesta leikkialueen hyrrästä kuvatusta pallopanoraamasta, jossa ympäristö häviää liike-epäterävyyteen. Joitain liike-epäterävyydellä kikkailevia pallopanoraamoja olen nähnyt, mutta en useita. Eikä varmaan ihmekään, tuommoisen kuvaaminen ei loppujen lopuksi ole ihan triviaalia. Helpottaa suuresti jos kameran saa jollekin suhteellisen tukevalle alustalle kuten tässä, mutta esim. autojen kuvaaminen maston avulla on jo kertaluokkaa vaikeampaa.

2015-07-24

Kaikki päin seiniä

Kävin Kuopiossa, kuvasin mm. - tai lähinnä - seiniä.

Toinen pysäkki Mäkkärin rasvamättöjen jälkeen oli tämä hieno Lääninhallituksen rakennus Piispanpuiston eteläreunalla, jonka seinät alla infrapunassa. Vaikka modattu kamera aika herkkä infrapunalle onkin, niin valotusajat venyivät silti aika pitkiksi ja koko ajan sai kuumotella milloin ulkovalot syttyvät. Ne syttyivät onneksi vasta kolmanneksi viimeisen kuvana aikana, ei tarvinnut ottaa koko kolmen rivin panoraamaa uusiksi. Valon määrän muutos nyt ei suuria ongelmia aiheuta kuvatessa, mutta noin dramaattinen valon laadun muutos takuuvarmasti pilaa panoraaman kuin panoraaman ellei siihen erikseen varaudu etukäteen.

Lääninhallituksen päärakennus, Piispanpuisto, Kuopio

Kuvaamisen aikana osavalotukset olivat noin aukon verran tummempia tuolla panoraaman vasemalla alanurkalla kuin kuvauksen lopussa tuolla oikealla ylhäällä. Iso valoisuuden muutos noin kahdenkymmenen minuutin aikana. Ihan vertailun vuoksi, sama maisema melkein samoilta jalansijoilta paria vuotta aiemmin, mutta ihan näkyvän valon alueella:

Lääninhallituksen päärakennus, Piispanpuisto, Kuopio

2015-07-13

Loistava pylly (viikon kuva #28)

Semmoinen on kiiltomadolla. Loiste ei tietenkään näy kuin yöllä, mikä tekee elikon kuvaamisesta melko haastavaa - varsinkin kun ainakin tämä yksilö oli aika aktiivinen eli liikkeessä koko ajan. Wikipedia väittää madon olevan yleinen melkein joka puolella Suomea, mutten muista törmänneeni näihin pieniin kiiluttimiin kuin kerran aikaisemmin. Vihreä tuikku pimeässä metsässä nyt ei kuitenkaan ole niin vaikea huomata. Taisin sitä yrittää myös kuvata, pitäisi tehdä arkeologinen tutkimusmatka tuonne ulkoisten kiintolevyjen perukoille ja etsiä ne vanhat kuvat. Pettymyksen pelossa jääköön tekemättä.

Kiiltomato kivellä

Ammattilaisvinkki kiiltomadon kuvaajalle: härkkimällä matosta sen valo sammuu nopeaan, parempi jättää rauhaan.

Kiiltomato

2015-07-12

Miljoona miljoona lupiinia, biljoona biljoona itikkaa (viikon kuva #27)

HS otsikoi: "Juhannuksena Suomessa voi lentää 21 000 miljardia hyttystä". Tuhat miljardia on biljoona, luku jota harvoin kuulee ainakaan valtiovelkauutisten ja Aku Ankan ulkopuolella. Pikaisella jakolaskulla tuosta tulee kolme ja puoli miljoonaa - kyllä, miljoonaa - vittumaisesti inisevää verenimijää per elossa oleva suomalainen. Jos itikat kävisivät yhtä aikaa kimppuun, voisivat ne yhdessä imeä kaikki kuusi miljoonaa kansalaista kuiviin. Otimme siis Villen kanssa suuren riskin kun kävimme kuvaamassa Nilsiäntien varresta nämä villit lupiinit.

2015-07-06

Via Dolorosa (viikon kuva #26)

Kumpusentiehän tuo on eikä mikään jeesuksenaikaisen kärsimysnäytelmän estradi. Kun on tottunut tekemään about kaikki kuvankäsittelylliset jutut Camera Rawissa, niin on sydäntäriipivää huomata ettei sillä saakaan aina kuvaa aikaiseksi. Tämä oli sellainen kuva. Vaikka ACR:ssä on värien sävy/kylläisyys/kirkkaus säädettävissä sävyaloittain, ei se riittänyt tässä tapauksessa vaan tarvittiin Photoshopin tarjoamia maskeja ja lisätyökaluja värien sekä sävyjen kuriin saamiseksi.

Tuloksena tämmöistä karkkia:
Kärsämöt tien reunalla

Suurimman päänsäryn aiheuttivat tuo taivas, joka kuvaushetkellä, vähän auringonlaskun jälkeen, todellakin oli violetti/magenta/pinkki. Toisaalta pellon tuoreen vihreän sävy pitäisi pystyä pitämään raikkaana eikä asfaltti saisi mennä tuhnuisen magentaksi, kuten helposti käy. Photoshopin selective color, jota ei ACR:ssä ole, otti harteilleen suurimman osan raskaasta taakasta. Selective colorilla voi säätää värikanavien sekä sävyalueiden kirkkautta ja väritasapainoa melkoisen joustavasti.

Lopulta tasopaletti maskeineen näytti tältä:

2015-06-27

Mölliäisiä ja kukkasia

Kuvausreissujen yhteydessä tulee kuvattua pieniä juttuja. Vaihtelevalla menestyksellä, yleensä huonommalla. Tässä postauksessa niistä joitakin.

Pienenpieni kärpänen

Hyppyhämähäkki pullistelee

Kamarunkkaajille tiedoksi että kaikki kuvat on otettu Sigman 180-millisellä makrolla, yleensä lyhimmällä tarkennusetäisyydellä ja joissain tapauksissa vielä 1.4-kertaisen telejatkeen kanssa. Vaikka Sigma on hyvinkin apokromaattinen, värikorjauksesta suurin osa poistuu kun putkeen pistää Kenkon telejatkeen kiinni. Se on siis helpoin tapa saada APO-putkesta ei-APO.

2015-06-22

Laukaanvuoren torni (viikon kuva #25)

Olen Ahab ja tässä on minun valkoinen valaani. Tätä näköalatornia on haettu itikoiden ja luteiden kanssa pitkin Riistavettä ja kauempaakin. Nytkin se meinasi jäädä löytymättä kun aivan viime hetkillä tuli tallottua väärää polkua. Mutta niin vain oikea suunta polulle lopulta löytyi ja sieltä se puiden seasta paljastui, umpeen kasvanut näköalatorni Laukaanvuoren huipulta, Kuopion ja Suonenjoen rajamailta. Vuori tietysti tässä yhteydessä tarkoittaa kahden sadan metrin korkuista nyppylää, Suomessa kun ollaan.

Tässä sieltä pallopanoraama, horisonttia näkyy juuri sen verran että kaukaisuudessa pysty erottamaan Puijon tornin, etäisyyttä linnuntietä se reilu 21 kilometriä. Muutapa mainittavaa ei tuolta näkynyt. Itse asiassa paremmat näköalat tarjosi se alussa kuljettu väärä metsäkoneen maastoon talloma polku, se kun johti suoraan aakeeksi hakatulle laakeelle josta pystyi ihastelemaan järvimaisemia puuston pahemmin estämättä. Vain harmaantuneet kelot olivat jääneet metsästä merkiksi.



Lopulta itse tornia mielenkiintoisemmaksi kohteeksi osoittautui piskuinen suolampi auton kääntöpaikan luona joka suorastaan kuhisi kaikenlaista elämää. Ei uskoisi että niin monimuotoinen fauna mahtuu niin pieneen määrään vettä. Vesiskorpioneja, nuijapäitä, vesimittareita, erinäisten siivekkäiden toukkia ja ties mitä. Jos ne nyt eivät kovin kuvauksellisia olleet, niin ainakin mielenkiintoisia seurattavia.

Kivikuru ja kumppanit (viikon kuva #24)

Kivikuru, pirunpelto Pieksämäen kunnan rajamailla. Noin hehtaarin alue täynnä pikkuauton kokoista kivenmurkulaa, oikeastaan paikanpäällä ihan vaikuttava näky kun miettii mitkä voimat nuo kivet on tuohon saaneet paikalleen asettumaan. Ympäröivä metsä oli samantapaista maastoa, mitä nyt kiviä oli vähemmän tiheässä, mutta kokoluokka vastaavasti venyi yläpäästä talon kokoisiin kallionpaloihin asti.


2015-06-15

Epäoriginaalia contenttia

Mitä tapahtuu jos valokuva pala palalta korvataan Photoshopin content aware fillillä? Entä jos kuva korvataan kymmenen kertaa peräkkäin? Otin selvää.



Tein Photoshopille yksinkertaisen äksönin joka ensinnä tekee kymmenen kertaa kymmenen prosentin kokoisen valinnan, täyttää sen käyttäen content aware filliä, ja siirtää valintaa eteenpäin ja toistaa täytön sata kertaa niin että koko kuva on käyty läpi. Jos haluaa kokeilla toimintoa itse, niin Photoshopin käyttämän .atn-tiedoston voi ladata täältä. Jo yhden ajon jälkeen kuva on aika erinäköinen kuin alkuperäinen.



Kymmenen kerran jälkeen kuvasta on vaikea sanoa mitä alunperin kuvassa on ollut. Samalla tulee vastaan myös content awaren rajoitteet, osa kuvasta muuttuu tasaväriseksi alueeksi. Yleensä tämä tuntuu tapahtuvan vähäkontrastisille värialueille, kuten tässä.



Itse asiassa tuo toistuva tekstuuri osassa kuvaa tuo mieleen ne hämärän näköiset stereokuvat joiden oikeinkatsomista en ainakaan minä ole ikinä osannut.

2015-06-14

Home, makea home

Toissa viikolla luin Siilinjärven parhaasta paikallislehdestä että Hamulan jo suljetulle homekoululle on iskenyt vandaaleita. Sisätiloja on sotkettu, katoilla hurjittu ja ikkunoita isketty paskaksi. Mielenkiinto heräsi ja kävin siis vähän tutkailemassa paikkoja (en sotkemassa, viranomaiset huom.).

"Veri valuu"

Hamulan kylän vanha koulu on nyt ilmeisesti ollut vuoden ajan tyhjillään homeen ja sisätilaongelmien vuoksi. Uusi Hamulan kouluhan rakennettiin parin kilometrin päähän - lähemmäksi keskustaa ja asutusta, Harjamäkeen.

2015-06-13

Haidan kolmen, kuuden ja kymmenen aukon harmaasuodinten värit lähitarkastelussa

Haida kauppaa kolme harmaasuotimen pakettia, jossa tulevat otsikossa mainitut kolmen, kuuden ja kymmenen aukon harmaasuotimet, sekä niille lompakontapainen ja suotimien kokoinen linssinsuojus. Linssinsuojus on aika turhake, mutta tuo suodinlompuuki on ihan kätevä olla olemassa; se vie paljon vähemmän tilaa kuin suotimien muovikotelot ja on näppärämpi käyttää.

Testausmetodeista: D800 nokallaan Sigman 35mm f1.4 aukolla f5.6, raakakuvat on käsitelty Raw Therapeen nelosversiolla ja valkotasapaino on napattu kuhunkin kuvaan valkoisesta akryylinpalasta joka on tuossa "mopon" selässä. Lisäksi valotus on tasattu kuvien kesken, niin että akryylinpalan kohdalla luminanssi (L*) saavutti arvon 60%±0,5%-yks. Raw Therapeen histogrammin mukaan. Kameran väriprofiilina käytössä olivat RT:n mukana tulleet värimatriisit, ne kun eivät muuta sävyjen kirkkauksia toistensa suhteen. Kuvat on tallennettu sRGB:nä, kun ei tuossa ole niin saturoituneita värejä että olisi laajemmille väriavaruuksille tarvetta.

Väreistä kannattaa tarkkailla mopon punaista ja sinistä sekä kuvan nurkkien kirkkautta. Aurinkoisella säällä lehtivihreän sävy kertoisi hyvin infrapunavuodoista, mutta eipä paistanut Aurinko kuvia ottaessa joten se kannattaa jättää huomiotta tällä kertaa.

Ensimmäisenä kuvana on vuorossa referenssikuva eli otos ilman mitään suotimia, valkotasapaino asetettu akryylin mukaan.


(Ilman suodinta, valkotasapaino napattu valkoisesta akryylista.)

Kun objektiivin nokalle sovitetaan kolmen aukon harmaasuodin, väreissä ei tapahdu juuri muutosta, tarkkasilmäinen havaitsija voi huomata mopon punaisessa kyljessä pientä haalistumista. Vinjetointi sentään vähän lisääntyy kuten odotettua, koska sivusta tulevat valonsäteet matkaavat pidemmän matkaa suotimen lävitse. Alavasemmalta voi vetää esiin suotimellisen kuvan ikään kuin tuon referenssikuvan päälle.

Käyttökokemuksia: Manfrotto 410 Junior -tarkkuuskinopää

Mitä tulee mieleen sanasta Manfrotto? Iso, kömpelö, vanhanaikainen ovat päällimäiset sanat ainakin allekirjoittaneella. Näistä varsin negatiivisista mielikuvista huolimatta tilasin talvella Manfrotton 410 Junior -tarkkuuskinopään testiin. Päätöksen tekoa helpotti vielä se fakta että Rahalassa oli alennuksessa kyseinen kolmijalan pää, hintaa oli siis noin 200 euroa normaalin 250 euron sijaan.


2015-06-07

Eksyksissä jossain päin Kuopiota (viikon kuva #23)

Olipa kerran Savon Sanomain uutinen uudesta näköalatornista jollain Kuopion kylällä. Kuopiohan on kuntaliitosten ansiosta parhaimmillaan yli sata kilometriä leveä kaupunki. Entisen Maaningan Kattaalankylästä on Vehmersalmen Suvasveden saaristoon matkaa linnuntietä 102km, melkein sama on etäisyys ex-Nilsiän pohjoisosista Karttulan etelärajalle. Suunniteltujen Suonenjoen, Juankosken ja Tuusniemen kuntaliitosten kanssa Kuopion itä- ja länsirajojen väliin tulee ainakin 50 kilometriä lisää.

Pirunvuori uutisessa kerrottiin paikaksi. Manmittauslaitoksen mainion Paikkatietoikkunan haku kertoi sitten että sen nimisiä nyppylöitä on tasan yksi kappale Kuopiossa, jossain päin Riistavettä. Sinne siis. Mutkaisten sorateiden jälkeen luvattua tornia ei vaan löytynyt mistään ja syykin selvisi silmäilemällä SS:n uutinen uudestaan, loppuun asti; torni on ihan toisella puolen Kuopiota, kartan mukaan 70 kilometrin päässä. Näin siinä käy kun ei lue niitä perkeleen ajo-ohjeita ennen lähtöä.

Lato, lato, talo

Mutta eipä tuosta hukkareissua tullut, auringonlasku ainakin oli nätti ja yksin ei todellakaan tarvinnut olla. Itikat ovat heränneet, ihan sankoin joukoin.

2015-06-04