2013-12-23

NGC seitsemän tonnia, tähtikuvia ameriikan malliin

NGC 7000 eli Pohjois-Amerikka-sumu on Joutsenen tähdistön krikkaimman tähden Denebin pohjoispuolella loistava vetyemissiosumu. Se on siis laaja-alainen, himmeä punainen läiskä Linnunradan kiekossa, tiiviin tähtitaustan edessä. Alueella on myös sumua halkovia pimeitä sumualueita sekä muita emissiosumuja, kuten läheinen Pelikaanisumu.

Koska järkkärit eivät ole kovin herkkiä tälle syvän punaiselle, niin kohde on jäänyt kuvaamatta, koska olen aina ollut siinä uskossa että ei se kuviin tartu kuitenkaan. No, tarttuipa vaan kun oli uuden ajan pottunuija eli Nikonin 300mm f2.8 vakaajaversio käytössä.

NGC 7000 eli Pohjois-Amerikka-sumu
(Pinottu yhteensä 53 kuvasta.)

Kuvassa keskellä alhaalla erottuu Pelikaanisumun pohjoisosia ja sen päällä itse Pohjois-Amerikka-sumu nimiesikuvansa muotoisena alueena. molemmilta sivuiltaan sumu rajautuu pimeisiin pölyalueisin. Koska kohteen monimuotoisuus ei tule kovinkaan hyvin esille näin pikkiriikkisessä kuvassa, on alle upotettu OpenZoomilla zoomailtava versio samasta kuvasta. Kerrankin kuvanlaatu antaa siihen myötä kun on näin isoalainen kohde kyseessä. Tuo koko seutu olisi hyvä kandidaatti oikein isolle tähtitaivaspanoraamalle, sumuja ja muuta mielenkiintoista kun tuolla alueella riittää.

2013-12-22

Pottunuijan testailua tähtitaivaan alla ja muutenkin

FLASH-VAROITUS: Tämä postaus sisältää paljon upotettuja Flash-elementtejä, atk:n jäätyminen ja/tai kuumuminen kuuluu siis asiaan.

Valovoima on ylivoimaa tähtitaivaskuvauksissa, se on varmaa. Ikävä kyllä vain 300-millisten ja sitä pidempien valovoimaisten objektiivien hinnat karkaavat tavallisen kuolevaisen ulottumattomiin - paitsi jos tonkii käytettyjen markkinoilta jonkun maailmaa nähneen mallin. Tämmöinen rupsahtanut malli voi olla vaikka Nikonin oma AFn 300mm f2.8 IF-ED jollaista Rahala kaupitteli. Onhan siinä naarmuja - vastavalosuojassa isojakin - kyljissä ja tarkennuksen virkaa hoitaa hidas ja äänekäs moottorivetoinen ruuvi, mutta so not.

Mitä nyt muutaman kerran olen päässyt liikkuvaan kohteeseen tarkentamaan, niin ainakaan mihinkään pois (tai päin) juoksevaan on turha yrittää. Ei pysy perässä, ei niin millään. Rauhallisesti kävelevä henkilö sen sijaan pysyy melkolailla skarppina. Alle upotetussa videossa ruuvin ihanaa surinaa Nikon F4:n kanssa, D800:n kanssa nopeus (tai hitaus) vaikutti noin suurin piirtein samalta, mitä nyt hiljaisemmalta.



Ensimmäisessä osassa käydään läpi koko tarkennusalue, toisessa on rajoituttu välille 8 metriä - ääretön. Jos etukäteen tietää tahi arvaa ettei kuvattava kohde kovin liki tule, niin tarkennusrajoittimen käyttö on suositeltavaa. Tarkennuksen saa myös rajoitettua toisesta päästään väliltä 15m - ääretön. Tarkennusrengas on tosin täysin tunnoton ja vaimentamaton, joten sujuvasta käsitarkennuksesta on turha haaveille. Onneksi live viewin kontrastipohjainen tarkennus toimii myös ruuvarilasien kanssa.

Vertailuna lähemmäksi (1,8 metriä) tarkentava Sigma 100-300mm f4 kävi tarkennusalueen läpi huomattavasti nopeammin ja on kyseinen linssi hyväksi ja tarkaksi tarkentajaksi tullut havaittua myös käytännön kuvauspuuhissa.

Kolme pellillistä piparkakkuja
(Nämä piparit eivät olleet karkuun pötkimässä. Kuvattu aika lähellä kolmen metrin minimitarkennusetäisyyttä.)

Nikon AF 300mm f2.8 IF-ED N -objektiivin Lensfun-kalibroinnin tulos

Iso pottunuija 80-luvun lopusta eli Nikonin automaattitarkenteisten 300-millisten esi-isä. Kyseessä on siis ruuvarimallin uudempi versio, joka tarkentaa kolmeen metriin asti. Joulupukki toi lahjaksi, olen tässä kuvanlaatua yrittänyt arvioida kun on valoisia hetkiä keskipäivän aikaan ollut. Testinäpsyjä tulossa myöhemmin.

<lens>
    <maker>Nikon</maker>
    <model>Nikon AF 300mm f2.8 IF-ED N</model>
    <mount>Nikon F</mount>
    <cropfactor>1</cropfactor>
     <calibration>
        <distortion model="ptlens" focal="300" a="0.00195" b="-0.00326" c="0.00677" />
    </calibration>
</lens>

2013-12-10

Pimeyttä etsimässä

Reposia pilvien lomasta

Yllä oleva Maaningan Keskimmäisen peltoaukean koivu alkaa olemaan jo aika nähty (ks. vaikka uusin T+a), joten etsinnässä on ollut uusia, pimeitä kuvauspaikkoja joihin päästäkseen ei tarvitse ajaa tuhatta kilometriä itäiseen Lappiin (tästäkin aiheesta on uusimmassa T+a:ssa juttua, kannattaa vilkaista).

Yhteen vaihtoehtoon tulikin kesällä jo tutustuttua, Tuusniemen Seinävuoren rotkolaaksoon nimittäin. Rotkolaakso on sen verran hyvällä paikalla, että siellä taivasta voisi kuvailla jo pimeäksi - ainakin kun on tottunut näihin Siilinjärven keltavoittoisiin taivaisiin. Vain vaimea hehku läheiseltä valaistulta tieltä yltää tuonne.

Seinävuoren rotkolaakso, Tuusniemi
(Tilt-shift-linssin väärinkäyttö jatkuu, tämä kuva on otettu näköalapaikalta kohti edellä mainittua tietä.)

2013-12-05

Lasia ja alumiinia tuotekuvassa

Tuotekuvausharjoittelut jatkuvat. Tällä kertaa oli kohteena omenalogolla varustettu pöytätietokone eli Applen iMac. Etupuolen valloittanut suora lasilevy tekee iMacista melko hankalan kuvattavan, lasi kun tuppaa heijastamaan melkein kaiken edessään olevan takaisin, mukaan lukien kameran, kuvaajan ja mahdollisen studiovalaistuksen.

Aloitinkin projektin kuvaamalla takaosan ensin, tavoitteena oli tummanpuhuva kiusoittelu- eli teaserkuva. Valaisukalustoksi valikoitui vanha (vanha = toimii ihan polttimolla eikä ledillä; valon laatu on parempi ja tasaisempi) taskulamppu, johon kartongista askartelimme snootin eli kartiomaisen valonrajaimen. Tuommoisen taskulampun keila kun on liian leveä eli valoa joutuu paikkoihin joihin sitä ei mielellään saisi joutua.

iMac

Valomaalausprosessi itsessään oli yksinkertainen: valoa annoin aika jyrkässä kulmassa laitteen sivuille ja yläpuolelle, jotta laitteen takapinnan kaarevuus ja karhean alumiinin tekstuuri tulisi hyvin esille. Lisäksi heijastelin jalan kautta valoa tuonne alaosaan, jottei se jäisi ihan mustaksi läntiksi.