2012-08-22

Sigma 10mm f/2.8 EX DC HSM -objectiivin Lensfun-kalibroinnin tulokset

Sain lainaksi kyseisen kalansilmän. Kiva peli, tarkentaa lähelle (käytännössä etulinssiin asti) ja on terävä täydeltä aukolta alkaen. Koska objektiivin polttoväli on tuo 10 milliä, niin palloapnoraamaa varten tarvitsee kuvia vähintään kuusi kappaletta: viiden kuvan vaakarivin ja yksi nadiiria/zeniittiä varten.

Alla kuvaparivertailu Samyangin ja Sigman välillä, molemmat kuvat täydellä aukolla. Samyangin kuvan verhoaa tuommoinen palloaberraation aiheuttama huntu, joka laskee kuvan kokonaiskontrastia. Kulmaresoluutio on myös Samyangissa pienempi kuvan keskellä, mutta isompi reunoilla.


(Kuvan keskeltä.)


(Kuvan reunasta.)

Kuvat on korjattu väriaberraation ja vinjetoinnin suhteen. Itse Lensfun-tulokset alla:

<lens>
        <maker>Sigma</maker>
        <model>Sigma 10mm f/2.8 EX DC HSM</model>
        <mount>Nikon F</mount>
        <cropfactor>1.5</cropfactor>
        <type>fisheye</type>
        <calibration>
            <distortion model="ptlens" focal="10" a="0.00057" b="-0.02738" c="0.00014" />
        </calibration>
</lens>

2012-08-17

Yöt pimenevät ja valotukset pitenevät

Tässä noin viikon sisään voisi sanoa öiden olevan tarpeeksi pimeitä tähtitaivaan kuvaamiseen. Etelä-Suomessa sama hetki on noin viikkoa aikaisemmin, koska Aurinko sukeltaa etelässä syvemmälle horisonttiin. Astronomisessa mielessähän pimeys alkaa kun Auringon korkeus on -18 astetta, sitä aiemmin on vain hämärää.

Spaceweather.com varoittelikin että mahdollisesti saattaa olla näkyvissä revontulia ja yllätyksekseni niitä sitten näkyikin, tosin vain lyhyen aikaa. Kuusamossa nämä samat revontulet olivat loistaneet ihan korkealla taivaalla.

Illan ja syksyn ensimmäiset revontulet

Siinä sitten virittelin reposkuvausten jälkeen Astrotracia, huomatessani voimakkaan valonväläyksen jostain järveltä päin. Salaiset Kansiot -TV-sarjahan siitä tuli heti mieleen, mutta onneksi tuolle välkkeelle löytyi ihan maanpäällinen syy: kalevantulet eli pilven sisäistä salamointia jostain kaukaa. Tuommoinen pilven sisäinen salamointi on toki hieman vaikea kuvassa näytettäväksi, mutta tuossa oikealla, Seulasten alapuolella, näkyy kumpupilven valaistunut yläosa:

Kalevantulet

Vaikka revontulet olivat jo kaikonneet ihmissilmän tavoittamattomiin, näkyivät ne edelleen pitkissä valotuksissa, kuten tässä neljä ja puoli minuuttia valotetussa Linnunratakuvassa:

Linnunrata ja revontulten kajo pohjoistaivaalla

Tuo keltaisena loistanut pilvi tuntui parkkeeraavan juuri siihen taivaanosaan mitä aioin kuvata, joten oli parempi lähteä kotiin.

Tähtitaivasta ja valosaastetta venerannalta

2012-08-11

Astrotrac in da house

Syksy tulee ja sitä myöten alkavat yötkin pikku hiljaa pimetä. Pimeät yöt vuorostaan tarkoittavat tähtitaivaan kuvaamista. Taivashan - tai oikeastaan kuvausalustana toimiva Maapallo - on jatkuvassa liikkeessä, jota pitäisi kompensoida kuvatessa jollain konstilla. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Astrotrac, nerokas pikku laite, joka hoitaa seurannan. Noin periaatteessahan kyseessä on ladonovimekanismin kaukainen serkku, moottori pyörittää pitkän ruuvin avulla kameraa taivaan liikkeen mukana. Tähtikuvia voi toki pinota, mutta varsinkin pitkillä polttoväleillä ja siitä seuraavasta lyhyestä valotusajasta (nyrkkisäännön 500/polttoväli milleinä mukaan) johtuen alkavat pinot kasvamaan kovin suuriksi.

Astrotrac TT320X-AG Astrotrac TT320X-AG

Itse laitehan on suorastaan kauniisti työstetty alumiinista. Yllä vasemmalla näkyykin laitteen sydän eli tuo noin 20 cm pitkä ruuvi suojakansineen ja moottoritila. Oikeanpuolimmaisesta kuvasta selviää kuinka laite liitetään kolmijalkaan: kolmijalkaan kiinnittyy kuulapää tai wedge (kiila), jolla pyörimisakseli suunnataan taivaannapaan. Wedgeen puolestaan kiinnittyy Astrotrac ja lopulta Astrotraciin kiinnittyy kuulapää jonka avulla voi kuvauslaitteet suunnata kohteeseen.
Astrotrac TT320X-AG
Kerralla saa seurantaa maksimissaan kahden tunnin ajaksi, sitten täytyy ruuvi kelata takaisin alkuun ja aloittaa alusta. Seurantatarkkuus sitten riippuu napasuuntauksesta, mutta edes sinne päinkään suunnattu jalusta pitäisi olla riittävä muutaman minuutin valotuksiin laajakulmalla. Seurantatarkkuutta voi parantaa liittämällä autoguiderin moottoritilan takana olevaan liittimeen. Autoguidaus tosin vaatii oman objektiivinsa ja sille kameran sekä tietokoneen joten on vähän kyseenalaista onko se järkevää jos kalusto on tarkoitus pitää kevyenä.

Wedge on Teleskop Servicen myymä ATC mini wedge. Se on suoraan sanottuan melko kotikutoisen oloinen laite, eritoten itse Astrotraciin verratessa, mutta vaikuttaa tarpeeksi tukevalta. Wedge ja Astrotrac molemmat käyttävät 3/8-tuuman kierteitä kiinnitykseen, joten kierreadapteri saattaa tulla tarpeeseen jos kolmijalassa ei ole yhtä isoa kierrettä käytettävissä.

Moottorin päällä näkyvät musta-oranssit ohjainnäppylät. Vasemmalta lukien kaksi ensimmäistä näppylää ohjaavat merkkiledin kirkkautta ja äänimerkkien voimakkuutta. Seuraavat kaksi nappulaa kelaavat ruuvin tai aloittavat seurannan. Käynnistyessä kahta ensimmäistä nappulaa alaspitämällä voi valita myös seurantanopeuden Kuun tai Auringon mukaan, ilman nappuloita seurantanopeus on tähtitaivaan mukaan.

Astrotrac TT320X-AG

Virtalähteeksi kelpaa 12 voltin tasajännite, liittimenä Astrotracin puolella pitää käyttää pyöreää halkaisijaltaan 5 millimetrin liitintä jossa on reikä keskellä. En tiedä liittimen tarkkaa nimeä mutta näitä näkee pienelektroniikan (modeemit, ulkoiset kiintoelvyt) verkkomuuntajissa paljon. Akkuna käytän 12 voltin lyijyhyytelöakkua. Myös sarjaan kytketyt sormiparistot kelpaavat, ladattavia käyttäessä pitää vain muistaa että niiden jännite on puolentoista voltin sijasta 1,2V jolloin tarvitaan kymmenen paristoa kahdeksan sijaan.

Vaihtoehtoja tälle viritelmälle on useita. Liki samalla toimintaperiaatteella käy ja kukkuu Vixenin Polarie -seurantalaite. Pentaxilla kuvaajille on tietysti olemassa Pentaxin oma GPS-ratkaisu O-GPS1, jolle kyllä kannattaa CaNikon-porukan olla kateellinen: taivaan seuranta hoidetaan liikuttamalla kameran kennoa, nerokkaan yksinkertaista. Jos käsipelillä taivaan seuranta onnistuu niin edellämainitun ladonovimekanismin värkkääminen ei maksa juuri mitään ja sellaisella pääsee ainakin muutaman minuutin valotuksiin riittävään seurantaan. Tosiastrokuvaaja tietysti roudaa kuvauspaikalle kymmeniä kiloja jalustoja ja seurantamoottoreita, minimissään kymmeniä metrejä kaapelia ja tietokoneen tai kaksi.

2012-08-10

Kesän ötökät ja elukat

Kesä on pörriäisten ja muiden karvaisten vipeltäjien aikaa. Tämä postaus olkoon yhteenvetona kesän aikana kuvatuista elikoista, joita ei tosin montaa kertynyt.

Alla kaksi kuvaa tukkimiehentäistä. Se ei ole täi ollenkaan vaan kärsäkäs, tarttuu erittäin hanakasti kaikkeen kiinni noilla keltareunaisilla tassuillaan. Tämä nimenomainen yksilö on kuitenkin kuollut, käytin sitä nimittäin pakastimessa rauhoittumassa koska syväterävyyspinoamiseen vaadittavien kuvien otto ei oikein luonnistu liikkuvasta kohteesta.

Tukkimiehentäi (hylobius abietis) Tukkimiehentäi (hylobius abietis)

Seuraavana sitten niittysusihämähäkki. Tämä yksilö on naaras, jolla on munapussi perässään. Susihämähäkit eivät tee verkkoja, vaan ne juoksevat saaliinsa kiinni, niitty-osa nimestä viittaa tämän lajin suosimiin elinympäristöihin. Valokuvaamisen kannalta tuo nopealiikkeisyys tuottaa tietysti ongelmia.

Niittysusihämähäkkinaaras ja munapussi