Halpa ja hyvä kuulapää testissä

"Jos haluaa halpaa ja hyvää, pitää ostaa kaksi tuotetta", kuuluu sananparsi joten sen tein. Aiemmin tänään UPS:n poika toi Puolasta ostetun Siruin valmistaman K-20X -kuulapään. Siruihan on kiinalaismerkki, mutta pyrkii kuitenkin erottautumaan kilpailijoistaan ns. parempana brändinä. Verrokkina toimi suoraan Kiinasta aikoinaan ostettu muuten merkitön KS-0 -kuulapää, joka aikoinaan maksoi 31 euroa, nykyinen hinta on taaloissa sama mutta euroissa vähän korkeampi.

Alla pikaisesti speksit molemmista tuotteista taulukkomuodossa.

KS-0	Sirui K-20X
Ostettaessa n. 31€, nykyisin vähän enemmän (Dealextreme.com)	n. 100€ (foto-tip.pl)
Kuulan tiukennus on toteuttu kahdella kiristimellä. Lisäksi pannaukselle on omansa. Kiristimet ovat kumipintaisia.	Kuulan tiukennus on toteuttu yhdellä kiristimellä, jonka maksimilöysyyden voi rajoittaa. Lisäksi pannaukselle on omansa. Kiristimet ovat kumipintaisia.
Arca-Swiss -yhteensopiva pikakiinnityslevy liukuesteillä. Kiinnitys jalustaan joko 1/4 tuuman kierteellä tai 3/8 tuuman kierteellä, mukana adapteri.	Arca-Swiss -yhteensopiva pikakiinnityslevy, liuku- ja vääntöesteillä. Kiinnitys jalustaan 3/8 tuuman kierteellä, kierreadapteria ei mukana.
n. 475 g	n. 400 g

Rakenne ja yleisilme

Siinä missä KS-0 tuli valkoisessa, lyttääntyneessä pahvilaatikossa ilman mitään dokumentaatiota ja oheissälää, oli K-20X:n mukana jopa hyvällä englannilla kirjoitettu käyttöohje, pehmeä neopreenipussukka, takuulappuset ja kuusiokoloavain. Vaikkei pussukalle käyttöä minulla henkilökohtaisesti olekaan ja käyttöohjekin on aika turha näin yksinkertaisella laitteella, niin antaa se hyvän kuvan valmistajasta ja siitä että tuotteeseen on yritetty panostaa vähän enemmän.

Siruin pikakiinnityslevy on mitoiltaan vähän pidempi kuin KS0:n vastaava ja sitä voikin käyttää molemmissa kuulapäissä. Sen sijaan halpakuulapään pikakiinnityslevy ei mene Siruihin tuon keskellä olevan tapin vuoksi, pikakiinnityslevyn kiertämiseen tarkoitettu sanka ottaa kiinni. Sangattomilla ruuveilla olevat pikakiinnityslevyt käyvät kuitenkin myös Siruihin.

Siruin pikakiinnityslevyn ruuvissa on myös kuusiokolo. Tämä tarkoittaa että sen saa avainta käyttäen helposti tiukemmalle kuin pelkällä sangalla varustetun pikakiinnityslevyn ruuvin. Sanka on myös Siruin ruuveissa, ja se on niin paksu että sitä tuskin saa paljain käsin väännettyä rikki. Pieni yksityiskohta, mutta hyvä huomata että on ajateltu kaikkea.

Pesiskausi alkoi, SiiPen C-tytöt vs Kuopio

Ilmeisesti vastustajana oli Kuopion C-tytöt? SiiPen pelilistaus jätti asian vähän auki.




SiiPe kuitenkin voitti ottelun selvin luvuin.

Keväinen postaus

Auringonpaistetta ja pörriäisiä, niistä on loppukevät tehty.


Väriloistoa löytyy myös yllättävämmäsistä paikoista, kuten tämä tervatun puuveneen kylki osoittaa. Suoraan puuhun ohuen tervakerroksen läpi piastava aurinko tuo kuuman oranssin hehkun muuten vaaleaan puuhun, jota täplittävät paksummat tervaläiskät. Jos tarkkaan katsoo, niin joitain hyönteisuhreja on terva napannut.



Tässä on vielä viikko-pari aikaa ennen kuin metsien aluskasvillisuus pääsee täyteen mittaansa. Alla kuitenkin auringonlaskun aikainen näkymä koivumetsään, poikkeuksellisesti vähän lyhyemmällä syväterävyysalueella.

Taivaan valoilmiöiden bongailua

Pitkän linjan tähtiharrastajalla on tapana kuikuilla taivaille, päivälläkin. Eihän siellä silloin tähtiä näy (Aurinkoa lukuunottamatta) ja planeettojakin harvemmin, mutta silloin tällöin törmää mielenkiintoisiin valoilmöihin, joita tuskin moni muu tulee ollenkaan noteeranneeksi. Esimerkiksi näitä alkutalven 2010 keinovalopilareja ei tuntunut kukaan ohikulkijoista huomaavaavan ja samanlaisen kohtalon kokivat myös viime vuodenvaihteen keinovalopilarit - tosin ajankohdalla saattoi olla oma vaikutuksensa asiaan.


(Keskimmäisen kuvan valopilarien Y:n muotoisuus aiheutuu ylläsivuavista kaarista, haloilmiö sekin.)

Joskus tulee harvinaisuuksiakin vastaan, esimerkiksi tämä Kuun sumukaari eräältä yöltä.


(Kuun sumukaaren valkoisuus johtuu sumupisaroiden pienestä koosta, muuten kyseessä on sama ilmiö kuin tavallisessa sateenkaaressakin.)

Alla on vielä toinen harvinaisuus, jonka luonteesta tosin minulla ei ollut mitään käsitystä kuvaushetkellä. Ursan Taivaanvahti-palveluun tehdyn havainnon perusteella ilmiö kuitenkin tunnistettiin heijastuneiksi pilvisäteiksi ja Taivaanvahti sai ilmiöstä uuden kategorian.


(Kontrastia lisätty rajusti, katso täältä miltä kuva näyttäisi ilman suurempia käpistelyjä, kenno näyttää kaipaavan puhdistusta.)

Aurinko siis paistaa havaitsijan takaa ja heijastuu tuosta järven pinnasta takaisin taivaalla, muodostaen tuommoisen X:n muotoisen kuvion pilvikerrokseen. X:n keskikohta on samalla kohtaa kuin Aurinkokin, mutta vastakkaisella puolella taivasta.

Kannattaa siis kuikuilla taivaille, sillä ikinä ei tiedä mitä sattuu näkemään. Jos ilmiön laadusta ei ole hajua, niin Taivaanvahdissa kyllä neuvotaan mielellään.

Kuopion torin rakennustyömaa gigapikselipanoraamassa

Noniin, tässäpä tämä Kuopion torin rakennustyömaan panoraama, kuten viimeksi lupasin. Montun kattaminen edistyy ja kauppahalli alkaa olemaan kokonaan rakennustelineiden peitossa. Jos muutama kuukausi sitten kuvattuun talviversioon vertaa, niin kauppahallin lisäosa on purettu ja siirretty pois kaupunkilaisten protesteista huolimatta.

(Alasvetovalikosta voi vaihtaa panoraamaa lennossa.) Kuvausteknistä: torin osio on kuvattu 105 -millisellä Micro-Nikkorilla ja ympärys Tokinan 11-16 -millisellä laajiksella. Nämä kaksi panoraamaa sitten kohdistettiin toisiinsa - erittäin tarkasti jopa, jos tarkastelee kuvien välistä saumaa niin kohdistusvirheitä ei juuri ole. Koska gigapikseliluokkaa olevien pallopanoraamojen käsittely on hankalaa, niin Huginilla kasasin panoraaman suoraan kuution tahkoiksi. Tahkon sivu on 30 000 pikseliä eli resoluutiota noilla kolmella tahkolla on yhteensä 2,7 gigapikseliä. Blendauksen hoiti Multiblend ja kuvapyramidin (eli pikkukuvat panoraaman näyttämistä varten) tein ZoomifyConverterilla.

Kokeilin kuvapyramidin tekoa myös SaladoConverterilla, mutta se tukehtui näin isoihin tiedostoihin. Jonkin verrran tuli taas säätämistä, koska Zoomifyn käyttämä kuvapyramidiformaatti on hitusen erilainen kuin SaladoPlayerin käyttämä: tiedostonimet ja hakemistorakenne olivat erilaiset ja lisäksi Zoomifyn kuvapyramidissä ei ole ollenkaan limitystä kuvien välillä. Tämä limityksen puute näkyy ohuina mustina saumoina kuvassa.

Puijolla

Reilu neljä sataa kuvaa, liki miljardi pikseliä ja yli 20 tuntia poltettua CPU-aikaa. Siinä tämän Puijon tornin näköalatasanteelta kuvatun 360 asteen panoraaman strategiset mitat. Sen tästä projektista opin, että Hugin tukehtuu täysin jos sille syöttää nuo kaikki kuvat kerralla. Tukehtumisraja näyttäisi olevan joko noin gigapikselin resoluutio tai sata kuvaa kohdistuspisteineen. Käyttöliittymä yksinkertaisesti muuttuu niin viipeiseksi ja kaikessa kestää niin pitkään, että käyttäjältä loppuu kärsivällisyys kaiken odotteluun ja odotteluun.

Ensimmäisellä kerralla latasin aivan kaikki kuvat Huginiin kerralla ja loin niille kohdistuspisteet. No go, softa on aivan tukossa ja muutama väärään paikkaan eksynyt kohdistuspiste heittää kuvat vinksinvonksin pitkin esikatseluikkunaa.

Toisella kerralla jaoin tosiaan panoraamaan yhdeksään projektiin, jotka yhdistin yhdeksi isoksi projektiksi (Huginin File-valikossa on Merge project -valinta, on osoittautunut käteväksi lisätoiminnoksi). No go vieläkään, kuvia ei yksinkertaisesti saanut tarvittavalla tarkkuudella kohdilleen, jossain vaiheessa horisontti erkani kuvan keskeltä parallaksin takia (ks. alla).

Kolmannella yrittämällä homma kuitenkin sujui: renderöin edellämainituista osittaispanoraamoista isot TIFF-tiedostot - kukin noin 200-300 MP/MB kooltaan, jokaiselle osapanoraamalle omansa ja latasin ne uudestaan Huginiin kohdistusta varten. Homma toimi kiitettävästi.

Kuvaaminen piti järjestää siten, että noin 25 asteen sektori panoraamasta tuli kuvattua yhdestä kohtaa ja jonka kuvaamisen jälkeen siirryin näköalatasanteen kehällä seuraavaan kohtaan ja otin samanlaisen setin kuvia uudestaan. Siirtyminen kuvauspaikasta toiseen aiheuttaa väistämättä parallaksivirheitä, mutta sille nyt ei voi mitään.

Alla koko komeus upotettuna OpenZoomilla, saisi muuten olla olemassa semmoinen näyttötila, että kuva kiertäisi reunoilla takaisin itseensä kuten 360 asteen panoraamojen kuuluisi tehdä. Kuviahan tuosta valmiista panoraamasta puuttuu vaikka millä mitalla, kuvauspaikkana kun tuo torni korkeine aitoineen on kovin hankala.

OpenZoom, paina F päästäksesi koko ruutuun. Koitin piruuttani myös Microsoftin Image Composite Editoria, sillä sain puolen tunnin odottelun jälkeen tämmöisen aikaiseksi, edellämainitut parallaksivirheet aiheuttavat panoraaman kaartumisen tuommoiseksi kehäksi: Samaan aikaan tornilla oli myös kuvausryhmä, alakerran vastaanottotyttösen mukaan he olivat kuvaamassa Puijolle omaa TV-mainosta. Rocky-vaikutteet olivat selvät, kuten kuvista näkyy:

Puoli gigapikseliä Yaraa ja GIMP 2.8

Tarkoituksena oli käydä kuvaamassa Yaran (ent. Kemira) tehtaita vähän toisesta kuvakulmasta kuin viimeksi, mutta muistin alueen topologian vähän väärin, joten uusi kuvakulma jäi kokeilematta. Tarkoitus oli kuvata kuvitteelliselta kumpareelta, jonka olisi pitänyt olla tuolla kuvan oikeassa reunassa. Kuikuilin toista kuvauspaikkaa sitten vähän tuolta kauempaa, mutta siellä on tiellä verkkoaita. Tuon etualan lampun vieressä näkyvän tornin päähän kun pääsisi kuvaamaan.

OpenZoom, paina F päästäksesi koko ruutuun. Kuvassa on kolme lintua pönöttämässä, löydätkö ne kaikki? Teknistä: 105-millisellä Micro-Nikkorilla 105 kuvaa neljässä rivissä, tällä kertaa ilman haarukointia, yms. kikkailua, koska valo heti auringonlaskun jälkeen on melko diffuusia ja varjot tasaisia. Jätin Huginin/Enblendin yön ajaksi ruksuttamaan panoraamaa kasaan vain huomatakseni seuraavana aamuna - kymmenen tuntia myöhemmin - ettei panoraama ollut vieläkään valmis. Puolessa vuorokaudessa oli blendattu joku seitsemisenkymmentä kuvaa. Latasin Multiblendin, jolla korvasin Huginin asetuksissa Enblendin. Puoli gigapikseliä sujahti Multiblendin läpi muutamassa minuuutissa, aivan uskomatonta vauhtia siis. Testasin samalla myös Gimpin uusinta versiota, 2.8. Alustavasti pidän kyllä uudistuksista mitä tähän versioon on tullut, näkyvin niistä on tietysti tuo yhden ikkunan tila. Ei enää tielle eksyviä pikkuikkunoita, vaikka tuo kätevä järjestelmä olikin vaikkapa kahdella monitorilla kuvia käsitellessä. Myös yhdeksääkymmentä pikseliä isommat siveltimet ovat hyvä juttu isoja kuvia käsittellessä. Windows-käyttäjät voivat ladata Gimpin testiin partha.comista. Kuvien tallennuksen jakamisesta tallentamiseen Gimpin natiiviformaatti XCF-tiedostoon ja viemiseen muihin tiedostomuotohin en liiemmin pidä. Ctrl+S ennen tallensi tiedoston mihin formaattiin tahansa, nyt se pitää tehdä Ctrl+E:n kautta, turhaa lisäsäätöä. Flickrissä voi käydä tiirailemassa panoraaman 18 kilopikseliä leveää versiota:

Filtteriostoksilla

Kiitos Kiina, kiitos eBay, kiitos Kenko. Tai en tiedä voinko kiittää Kenkoa, suotimethan voivat olla piraatteja jotka aitoina minulle myytiin. Kyseessä siis (väitetysti) Kenkon valmistamat 82-milliset pyöröpolarisaatiosuotimet, jotka eBaysta talvella ostin.


(Kaksi pyöröpolarisaatiosuodinta pinottu päällekkäin, tarkennus haki jonkun aikaa ennen lukittumistaan, polttoväli 300mm.)

Jo heti paketista suotimen otettuani huomasin jonkin olevan pielessä. Suotimen lasipinnat olivat nimittäin silmin nähden epätasaisia, kuoppaisia. Filtteriä käsissä pyöritellessä efekti tuli hyvin esille, taustamaisema vaihtoi muotoaan filtterin pyöriessä sormissa.

Suotimen merkki oli Kenko, mallista en osaa sanoa, Digital Filter, Circular PL ovat ainoat merkinnät paketissa. Sinisessä paketissa näitä kuitenkin myydään. Tälläiseen päädyin koska tuotteesta oli pienemmällä suodinkierteellä kertynyt hyviä kokemuksia, samaten kauppiaasta.



Rahallinen menetys ei toki ollut iso, 15 euroa kahdelle taidesuotimelle tuli hintaa. Kaksi kappaletta siksi, että pyysin toimivaa ensimmäisen sekundakappaleen tilalle. Pyysin myös kolmatta ja neljättä kappaletta näiden jälkeen, mutta ne eivät ikinä perille saapuneet.

Kiinan posti on hidas, kirje kulkee kuukauden mannerten väliä. Rahoja ei ilmeisesti enää saa takaisin, tai ainakaan eBayn resolution centeristä ei mitään apua ollut.

Virtuaalikierros Uutis-Jousen tiloissa

Siilinjärvi-Maaningan paikallislehti Uutis-Jousen toimittajia ja henkilökuntaa kuvattuna luonnollisessa elinympäristössään. Savon ulkopuolella lehti saatetaan muistaa savon murteella tehdyistä erikoisnumeroistaan, Uutis-Vietereistä.


Panoraamojen välillä navigoinnin olettaisin olevan nyt aiempaa selvempää.

Mitä repussa?

Reppu auki ja roinat lattialle kuvattavaksi eli katsaus kamerarepun sisältöön. Kaikille kuvausreissuillehan kaikki kama ei lähde mukaan, mutta tältä se valmiustilassa suurinpiirtein näyttää:



Ja avain kuvan numeroihin:

01	Vanha sotaratsu eli Nikon D200. Tässä saattaisi yhtä hyvin olla D80, mutta ajattelin että D200:n valotuksenmittaus ja muutenkin käyttöliittymä olisi parempi, joten tähän sitten lopulta päädyin. Saattaa päivittyä olla tai olla päivittymättä parempaan/uudempaan malliin joskus lähitulevaisuudessa.
02	Sigman 100-300mm f4 EX DG jotain, johon olen ollut tyytyväinen. Jalustapannassa on pysyvästi kiinni kiinalainen Arca-Swiss -yhteensopiva pikakiinnityslevy, samaten kamerarungossa.
03	Myöskin Sigman valmistama 50-150mm f2.8 EX DC II -objektiivi, oli oikeastaan aikoinaan ihan heräteostos, mutta onhan tuolla tullut sisäurheilua kuvattua. Jäänyt kuitenkin tuon isoveljensä jalkoihin, voi olla että myyn pois.
04	Nikonin 105mm f2.8 VR Micro-Nikkor. Repun uusin tulokas, kun hermo meni loittojen kanssa räpeltämiseen. Kehuttu tuubi enkä ihmettele, rakenteensa puolesta tuota voisi käyttää vaikka lyömäaseena.
05	Tokinan 11-16mm f2.8, tämä vaihtui aikoinaan saman valmistajan 12-24 -millisestä. Hommattu lähinnä revontulien kuvaukseen ja on siinä tehtävässä hyvin palvellutkin.
06	Nikonin AF-S 50mm f1.8G eli klassikkolasin uusin versio. Myöskin pienoinen heräteostos, onhan minulla tuo vanhempi AF-D-versio myös, mutta sillä oli omat kuvanlaatuongelmansa. Ja AF-S-mallin tarkennus ei ole niin äänekäs, että sitä voisi käyttää petoeläinten pelotteluun.
07	Myöskin Nikonin 35mm f1.8G, ns. kroppinormaali. Yhteistä tuon edellisobjektiivin kanssa se, että ovat sekä halpoja että hyviä molemmat.
08	Samyangin valmistama 8mm:n kalansilmä, se vanhin versio ilman sirua. Repun vanhin asukas ja 35-millisen Nikkorin kanssa ainoa uutena ostettu objektiivi. Ostin aikoinaan Tokinan 12-24 -millisen kaveriksi pallopanoraamakuvaamiseen ja siinä käytössä tuon on edelleen ihan loistava.
08	Tämä numero on nähtävästi kahteen kertaan, mutta tämä kasi on kuitenkin Yashica Electro 35 GS -filmikamera kiireettömään fiilistelykuvaamiseen. Kirpparilöytö.
09	Ei varsinaisesti valokuvaustarvike ellei intoudu digiscoping-hommiin. Celestron Ex-cel 8mm -okulaari kaukoputkiadapteria varten. 300-millisen Sigman perässä tarjoaa n. 40-kertaisen suurennoksen, mikä kelpaa esim. Kuun ja kirkkaampien planeettojen tiirailuun.
10	Salamatriggeri salamoinnin ja ukkosten kuvaamiseen. Tuo siis kiinnitetään kameraan ja salaman välähtäessä se huomaa kirkkauden äkillisen kasvun ja laukaisee kameran. Ikävä kyllä käytetty tasan yhden myrskyn aikana, viime kesä oli aika kuiva ukkosten suhteen täällä.
11	D200:n vara-akku, mallia halvin kiinalainen. Seitsemän euron hinnasta huolimatta ei ole ollut valitettavaa kapasiteetissa tai muutenkaan.
12	Yashican varaparisto, mallia 4LR44. Koska paristo on fyysisesti vähän liian lyhyt on se sovitettu kameraan paikoilleen pienen metallikuulan avulla. Joku kauppaa netissä paristoadaptereja noin kahdenkympin hintaan, mutta tuo minun purkkaviritys on toiminut aivan loistavasti.
13	Ladattavia AAA-akkuja kaukolaukaisinta varten. Hätätilanteessa sujahtavat myös mukana kulkevaan ledilamppuun.
14	Puhdistusliina, lähinnä kalansilmää ja laajista varten. Kalansilmän kupera etuelementti on varsinainen tahramagneetti.
15	Varamuistikortti; Kingston, koska elinikäinen takuu. Tuo on kahdeksan gigatavun kokoinen, kamerassa on nopeampi 16 gigan kortti.
16	Pano-MAXX -panoraamapää. Säästänyt rutosti aikaa ja vaivaa DIY-versioon verrattuna. Kulkee repun lehtiöille ja muulle pienelle roinalle tarkoitetussa taskussa tuossa päällä. Tässäkin on pysyvästi kiinni yksi pikakiinnityslevy.
17	Halpa kiinalaisvalmisteinen makrokisko. En tiedä miksi tämä on edes mukana, koska on parempikin olemassa, ks. alla.
18	Kallis saksalainen makrokisko, merkkinä Kaiser. Paljon tarkempi ja hienoliikkeisempi kuin kiinalainen toverinsa, hintakin toki viisinkertainen. Tämänkin pohjassa on pysyvästi pikakiinnityslevy kiinni. Iso rohjake, ottaa Sigman 50-150 -millisen paikan useimmiten, jos mukaan lähtee.
19	Halpa loittorengassetti, joka tarvittaessa muuntuu okulaariadapteriksi.
20	Pixel RW-221 -kaukolaukaisin. Langaton, hyvä. Käy AAA-paristoilla, testattu että kantaa ainakin 50 metriä risukossa.
21	Itse kamerareppu, Lowepro Pro Runner 350 AW. Hyvä, mukava, ergonominen, suhteellisen tilava. Ei valittamista.

Polarisaatiosuodin unohtui vielä numeroida, mutta tuossa se Yashican edessä kököttää. Lisäksi mukana on yleensä vielä kolmijalka kuulapäineen.