2016-09-07

Yksinäisiä vanhuksia moikkaamassa

Wiki kertoo että nämä teräksiset rautatiesillat on kipattu Kuopion pohjoispuolen Kallansiltojen viereiseen Suosaareen joskus 1930-luvun alussa ja käyttöön ne on otettu vuosisadan vaihteessa. Yli sadan vuoden ikään ja pitkään huoltamattomuuteen nähden ovat ne erittäin hyvässä kuosissa. Jopa töhryjen tekijät ovat jättäneet ne rauhaan, vaikka ovat sopivasti piilossa vilkkaan liikenneväylän vierellä ja siltojen pohjavärikin on sopiva taideteosten taustaksi. Ehkä terästolpissa ei ole tarpeeksi pinta-alaa että graffititaiteilijat saisivat nimensä näkyviin?

Kallan vanha silta kasvaa pajukkoa läpi
(Noin kuudenkymmenen kuvan mittainen panoraama, varmaan neljässä tai viidessä rivissä.)

Postaus alkaa bokehpanoraamalla. Muun muassa juuri bokehmässäilyä varten ostamani Samyangin 135-millinen tekee kyllä niin tolkuttoman hyvää jälkeä että oksat pois. Kuva on terävä sieltä missä sen pitää olla eivätkä värivirheen puuttuessa epäterävät alueet muistuta aknemainosta, tai vaihtoehtoisesti toissapäiväistä, jo mikrossa lämmitettyä, kinkku-ananas-pakastepitsaa.

Jos tuon panoraaman tekniset seikat haluaa kinovastaaviksi muuntaa, olisi tuloksena polttoväli 20mm ja aukkosuhde f/0,3 — noin suurinpiirtein. Samanlaisen kuvan saisi muuten pistämällä 135…150-millisen objektiivin 8x10 tuuman kokoisen filmin eteen. Nopeimmat laajakulmat ison koon filmillä ovat luokkaa f/8 (Nikon SW 150mm f/8) eli jos kuvitteellista bokeepeenistä mittaillaan, voiton vie Korean ihmeellä tehty panoraama.

Terässillan rakenteet metsän keskellä

Valkoisen teräksen ja sillan rakenteiden läpi kasvavien vehreiden koivujen kontrasti on kieltämättä näyttävä, eli jos Kuopion suunnalta hakee vaikka hääkuvauspaikkaa tai muuta vastaavaa mestaa, kannattaa pitää Suosaari mielessä. Korkkarit jalassa ja mekko päällä jos paikan päällä liikkuu, kannattaa vaan pitää mielessä että sillat on nostettu noin metrin korkeuteen maan tasosta, betonipalikoiden päälle. Seuraava pallopanoraama valaiskoon mittakaavasta.



Knoppitieto: siltojen pohjoispäästä löytyy jonkun risuista ja solumuovisesta makuualustasta tehty maja. Samanlaisen majantapaisen löysin joskus Siilinjoen kupeesta, siellä vain oli sipsi- ja karkkipussien riekaleita maasto täynnä. Sotkulle selvisi syykin myöhemmin: ganjamässyt. Samasta Siilinjoen mutkasta kantoivat myöhemmin poliisit pari ihan komeaa kannabiskasvia jotka lopulta päätyivät Kuopion luonnontieteellisen museon hoteisiin. Kallalta en kuitenkaan pikaisella etsinnällä löytänyt jonnebispusikoita, ehkä turhan näkyvä kasvatuspaikka olisikin.

Teräksen kehystämä

Jos kantti ja kengänpohjat pitää, voi tuonne siltojen päällyksille kiivetä melko helposti. Sieltä maisema olisi taas ihan erinäköinen kuin silmän tasolta. Itse en kiivennyt, arvostan ehjää selkärankaa sen verran.

Suoraan ylös terässiltojen välistä katsottuna

Keväällä mesta on ankeamman näköinen, ei kannata käydä. Tai jos neuvostoliittosimulaatiosta tykkää, kannattaa käydä. Ihan miten vaan.

Hylätyt sillanpätkät metsässä

Hylätyt sillanpätkät metsässä

Miksi sillat ovat vielä tuolla? Legenda kertoo että sodan varuilta, mutta milloin muka tornareihin on voinut luottaa…? Toisaalta, tornari on ihan järkeenkäypä, keltaisen valtion hyökätessä sillat katoaa katukuvasta melko nopeaan. Kuopiosta jos pohjoiseen haluaa kuivan maan kautta, on tehtävä sadan kilometrin lenkki joko Maaningan syrjäkylien kautta tai no... itäistä tolkullisen mittaista reittiä ei oikein olekaan.

Pusikon ja Päiväranna väliin on tehty myös komia mekaaninen muistomerkki entisille, surullisenkuuluisille läppäsilloille. Ylikokoisissa mekaanisissa osissa on vain sitä jotain.

2 kommenttia:

  1. Kiitoksia taas mukavasta jutusta.
    Pitääpä itsekkin käydä tutustumassa kyseiseen paikkaan.
    T. Hassel

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...