2015-11-30

Puoliurbaania rappiota (viikon kuva #48)

Viikon kuva numero yksi oli erään tyhjilleen jääneen talon postaushetkellä vielä melko hyväkuntoinen terassi. Kun jotain kehuu, niin paskaksihan se muuttuu. Jonnet ovat pusikoiden suojissa käyneet talon seinään taiteilemassa ja muuten sotkemassa paikkoja. Luonnonvoimatkin lienee saaneet mökistä otteen, vieno homeen tuoksu tuntui aina välillä nokassa kun tuuli sopivaan suuntaan kääntyi.

"Vittuun täältä"

Onkohan tuolla töhryllä jokin maahanmuuttopoliittinen sanoma? Muistaakseni tuo ilmestyi tuohon seinälle samaan aikaan toistasataa irakilaista ja syyrilaista maahantulijoita majoittavan vastaanottokeskuksen kanssa. Yrmy kuulapää huutaa katsojalle "vittuun täältä!", mielleyhtymältä maahanmuuttokeskusteluun ei voi välttyä.

2015-11-17

Nikonhackerin modifioitu D800-firmware käytännön kuvauksessa

Vuoden alussa kirjoittelin vähän Nikonhacker-porukan julkaisemasta muokatusta firmwaresta D800:lle. Vielä silloin tuo modaus piti ruiskauttaa kameraan tietokoneelta käyttäen kameran USB-liitäntää. Lisäksi modaus hävisi kameran muistista jahka kamera vetäytyi takaisin unitilaan aktiivikäytöstä. Käytännössä siis tuo modaus ei vielä tuolloin ollut käytettävissä muualla kuin oman atk:n välittömässä läheisyydessä. Nyt kuitenkin tilanne on parempi, nimittäin uusimmassa firmware-versiossa modauksen saa päälle kameran omista valikoista. Edelleen se katoaa kameran muistista sen mennessä unitilaan, mutta päälle modin saa helposti eli tuo ei ole suurikaan haitta.


(Yksi turhimmista kameran asetuksista on uhrattu tälle modaukselle: JPEG-tiedostojen laatu- ja kokoprioriteetin valinta.)

2015-11-16

Metsää puilta, galaksia tähdiltä (viikon kuva #46)

Miten saadaan linnunratakuvasta näyttävämpi? No poistetaaan siitä tähdet, tietysti. Ihmissilmä näkee taivaalla muutaman tuhat tähteä, mutta valokuvaan niitä ikuistuu varmaankin kymmenkertainen määrä - ehkä enemmänkin. Pikkuisten valopisteiden suunnaton runsaus piilottaa kotigalaksimme pölyiset nurkat vaikkei tarvitsisi, tuota pölyä kun on turha hävetä. Esimerkiksi tuo Pohjois-Amerikka-sumun yllä oleva hämähäkin muotoinen sumukompleksi erottuu vain vaivoin tähdellisestä kuvasta, mutta tähtien poiston jälkeen se suorastaan pomppaa esille. Samaten tuo Suuri repeämä -nimellä kulkeva Linnunrataa halkova pölykompleksi nousee nyt hyvin esiin taustataivaasta.


Mustaa palkkia raahaamalla paljastuu alkuperäinen kuva kaikkine tähtineen.

Teknisiä juttuja: kuva on panoraama joka on kasattu noin tusinasta valotuksesta - kuva kattaa reilun sata astetta taivasta eli horisontista zeniittiin ja vähän yli. Objektiivina vanha tuttu Sigman 35-millinen aukko levällään, käytössä ei ollut minkäänlaista seurantaa eli valotusajat olivat siellä kymmenen sekunnin tienoilla per ruutu. Kuvia ei myöskään ole pinottu, vaan panoraama on tehty ihan yksittäisistä valotuksista. Redhancer-valosaastefiltteri auttoi keltaisuuteen jonkin verran, ei kauheasti.

Vertailuwidgetti varastettu täältä.

2015-11-14

Tiilikan maisemia keväältä ja syksyltä

Ei syksyä ilman Tiilikkapostausta. Suomen pisimmän yhtäjaksoisen harjumuodostelman juurella asuessa sitä on kehittänyt jonkinlaisen maun näiden harjumaisemien suhteen. Harjujen päällä kulkevia polkuja on mukava talloa ja yhtä mukava kuvata. Tiilikkajärveä kiertävät ja halkovat harjut eivät ole tähän poikkeus vaikka vähän vaatimattomampia hiekkaharjut tuolla ovatkin.

Tässä postauksessa siis parin reissun kuvasaldoa Tiilikkajärven kansallispuistosta, keväältä ennen itikoita ja syksyltä itikkakauden jälkeen.

Syysilta Tiilikan harjulla

Pohjoisniemen harjun huipulla kiemurteleva polku (alla) on noista kaikkein levein. Syykin selvisi kun joku paikallinen osasi kertoa että Pohjoisniemen autiokämpälle tultiin 70-luvulla autoilla, rantaan asti. Ehkä legendaa, ehkä totta, minä en ole oikea henkilö sitä arvioimaan. Sounds plausible, kuten Mythbystersissa sanottiin.

2015-11-08

Kuuviirun anatomia (viikon kuva #45)

Vihdoin se onnistui, kuuviiru oikeasta horisontista alkaen. Miksi horisontin läheisyys on niin tärkeää? Koska Kuun värin ja näennäisen radan muutokset ovat suurimmillaan Kuun ollessa kaikkein lähinnä kaukaista maankamaraa. Tämähän johtuu siitä että horisontista nousun (tai laskun) hetkellä Kuun valo kulkee pisimmän matkan ilmakehän läpi ja täten ilmakehän mukanaan tuomat efektit ovat suurimmillaan.

Kuun nousu horisontista

2015-11-06

Yötaivaan värejä Rautavaaran Rouskunhiekalta

"Minkä värinen on yötaivas?", kysyttiin minulta joskus ja pitää tunnustaa että en osannut suoralta kädeltä siihen vastata kovinkaan vakuuttavasti. Toisaalta värien näkeminen, tai paremminkin kokeminen, on hyvin yksilökohtaista. Punavihersokean nurmikko on ihan erilainen kuin normaalisti näkevän ja kaihileikkauksen läpikäyneen ultraviolettivaloa heijastavat kukkaset ovat vastaavasti ihan erilaisia kuin kahden edellisen ryhmän.

Rouskunhiekan rantaviiva ja viirutähdet
(Samyang 12mm f2.8 -kalansilmä, kymmenen kappaletta kymmenen minuutin valotuksia pinottuna.)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...