2015-09-30

Odotukset vastaan todellisuus: Kuun katsominen kaukoputkella

Ohessa Kuun Hedelmällisyyden meren laitamilta napattu kuva, jossa näkyy harvinaisen hännäkkään tuplakraaterin Messier naapurustoa. Mittakaavaa antanee se tieto että noiden pikkuläiskien halkaisija on suurinpiirtein kymmenen kilometriä. Tuo iso, keskusvuorellinen kraateri tuolla terminaattorilla eli Kuun valon ja varjon rajamailla on Langrenius, jonka halkaisija on yli 130 kilometriä.



Näin paikallaan olevaa kuvaa katsellessa luulisi että Kuun katselu kaukoputken kautta olisi jokseenkin helppoa, onhan kohde verrattain iso ja kirkas. Mutta ei se oikeastaan ole, seuraava video demonstroikoon. Kuumaisema velloo, hytisee ja tutisee rauhattoman ilmakehän vatkatessa sitä ympäriinsä. Koska hengittäminen on mukavaa - pakollistakin, ei ilmakehästä oikein pääse eroon vaan Kuuta katselevan on parempi totutella siihen että näkymä on videolla näkyvän kaltainen.


(Yli kuutta tuhatta kinomilliä vastaava polttoväli käytössä EOS M:n kroppivideon muodossa. Köyhän miehen planeettakamera siis.)

Videon pakkaus ja muistikortin kaistanleveyden aiheuttamat ongelmat tuovat tietysti videoon oman lisämausteensa. Toisaalta videosta puuttuvat okulaarin linssejä vasten raahautuvat ja silhuettina Kuuta vasten näkyvät silmäripset, erilaiset linssiheijastukset, kaikki linsseissä olevat pölypallerot sekä rähmänmuruset ja niin edespäin. Toisaalta näitä puutteita paikkaa ihmisen oma näköjärjstelmä joka osaa lennossa korjata kuvista virheitä ja yhdistää yksityiskohtia toisiinsa jotka eivät ehkä ole näkyneet samaan aikaan ilmakehän häiriöiden takia.

2015-09-28

Turistiräpsyjä Tukholmasta

Nick Brandtin afrikkakuvia oli näytillä Tukholman Fotografiskassa. Isoja kuvia, isoista eläimistä. Kuvat olivat komeita, mitä nyt pieni väentungos haittasi katseluelämystä. Fotografiskassa oli siis ihan sikana lössiä, hyvä kun sekaan mahtui, olihan näyttely siellä toiseksi viimeistä päivää.

Lautta pudotti turistit aamulla satamaan. Siitä olisi pitänyt päästä pienemmällä jollalla Vanhaan kaupunkiin, mutta niin vain purkkia olisi pitänyt odottaa rannassa kolme tuntia. Kiitos Viking Line tästä. Oli siis sama mennä eksyilemään (kirjaimellisesti) kaupungille ja kuvata niitä näitä. Lähinnä seiniä ja semmoisia, eivät nuo svenssonit ole niin eksoottisia kotimaan virtasiin nähden.

Hotelli satamaa vastapäätä
(Infrapunapanoraama satamassa heti aamusta, hiljaista on.)

Vanhan kaupungin ytimessä on tuommoinen keskiajalta peräisin oleva komia kirkko. Paikalliset kutsuu sitä nimellä Tyska kyrkan eli tylsästi vaan "saksalainen kirkko". Kuten kuvista näkee niin blingblingiä ei ole säästelty rakennusta koristellessa. Kannattaa käydä vilkaisemassa jos on naapurustossa.

Kuvia kuunpimennyksestä

Vau. Jäin sanattomaksi. En pimennyksen komeuden ansiosta, vaan noiden saatanan pilvimassojen takia. Kuin pisteeksi i:n päälle välillä satoi myös vettä. Luontoäiti osaa vittuilun jalon taidon.

Mutta ei reissu Maaningalle ihan yhtä tyhjän kanssa ollut, otin nimittäin tämän kuvaparin demonstroidakseni sitä kuinka paljon maisema pimeneekään kuunpimennyksen aikana. Ensimmäinen kuva on otettu klo 3:39, kun Kuu oli vasta puoliksi kirkkaamman puolivarjon sisällä. Jälkimmäinen kuvaparin puolisko on otettu 4:47 Kuun jo ollessa kokonaan täysvarjon puolella. Tässä vaiheessa hypoteettiselta pilvettömältä taivaalta olisi voinut ihailla todennäköisesti kuparinruskeaa Kuuta.





Seuraavan kerran kuunpimennyksen valokuvaamista pääsee koittamaan vasta tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 2018 kun Kuu nousee valmiiksi pimentyneenä. Ajankohta on sikäli suotuisa että tammikuu on perinteisesti ollut kovien pakkasten aikaan aika selkeää, mutta ne pakkaset on sitten kovia...

2015-09-18

Tikulla kalansilmään (viikon kuva #36)

Blögin historia kun yltää nyt jo viiden vuoden taakse, on hyvä välillä katsella vanhoja kuvia ja pyöritellä silmiään niille kauheuksille mitä tuolta arkistojen uumenista löytyykään. Tämän viikon kuva on sellainen että tikulla minua silmään ellei se pullahda ulos kuopastaan pyörittelyn takia sitä ennen. Samalla tämä osaltaan todistaa todeksi astrokuvauksen yhden perusteesin: käytetty rahamäärä on suoraan verrannollinen lopputuleman laatuun.

Linnunrata kalansilmällä
(D800, Samyang 12mm f2.8.)

Kohteena siis syysyön Linnunrata sekä sitä halkovat pimeät sumut. Ilman seurantaa kun kuvaa, niin kuvanlaatua rajoittaa toisaalta objektiivin aukon fyysinen koko (suurempi on parempi) sekä kennon tekniikka (uudempi yleensä ottaen parempaa) ja koko (isompi parempi, tietysti). Pinoamalla näiden rajoitteiden vaikutusta loppukuvaan voi lieventää, mutta siellä ne taustalla aina ovat.

2015-09-17

Miltä se Anttilan uusi julkisivu nyt näyttää? (viikon kuva #35)

Harmaa, neuvostohenkinen betonimakkarajulkisivu on peitetty hiukkasen tyylikkäämmillä valkoisilla laatoilla. Pimeän tullen noiden suurten lasipintojen taakse syttyvät eri väreissä sykkivät valot. Otsikon kysymykseen vastaten: näyttää ihan hienolta - tai ainakin nykyaikaisemmalta kuin ennen. Ehkä nuo valomainokset ovat tuossa liian sumpussa, ne tuntuvat kaipaavan vähän tilaa ympärilleen.

Kuopion Anttilan uusi julkisivu

Periaatteessa kuvan perspektiivi on mahdoton toteuttaa yhdellä kuvalla. Tämä, kuten tuo talvella 2014 otettu kuvakin, on kuvattu monesta paikkaa tuossa seinän viereltä Samyangin 24-millisen tilt-shift -objektiivin avulla. Viime vuoden versio piti kuvata 35-millisellä, mikä tarkoitti kahta riviä kuvia ja huomattavasti vaikeampaa sekä hitaampaa panoraaman kooostamisprosessia.

Kuopion torin itäpuoli

2015-09-16

Älännejärven rannalla: Haatainniemi ja Näätähiekka

Lapinlahden ja Rautavaaran rajamailla on Älännejärvi. Älänteen rannalla on kaksi paikallisten keskuudessa ilmeisen suosittua uimarantaa, Näätähiekka Lapinlahden puolella ja Roskunhiekka Rautavaaran rajan puolella. Yökuvaukset kun tuppaavat venymään aika pitkälle, on ihan mukavaa jos kuvauspaikan lähettyviltä löytyy tulipaikka, puita ja parkkipaikka. Mukavuus ennen kaikkea.

Näätähiekan ranta yöllä

Tärkein asia kuitenkin on oikeasti pimeä yötaivas ja kyllähän tuolla pimeää on. Pimeän paikan tunnistaa helpoiten siitä ettei tähtitaivaan edessä lipuvia pilviä näe, ne ovat vain mustia aukkoja taivasta vasten. Yllä kuvassa eivät pilvet juuri ole väriä saaneet ja ainoat kameran näkemät valosaastedoomit (-kuvut) näkyvät pieninä ja hyvin kaukana. Itse asiassa nuo kaksi valokupua tuossa revontulikaaren oikealla puolella eivät paljaalle silmälle paljastuneet ollenkaan. Ne lienevät Rautavaaran kirkonkylän valoja, pohjoisen valosaasteen aiheuttajasta ei ole varmuutta kun suurin asutuskeskus tuossa suunnassa on Kajaani melkein 90 kilometrin päässä. Varsinkin tuo itätaivas on valosaasteen puolesta optimaalinen vaikkapa syksyn eläinratavalobongauksia ajatellen. Nyt aamusellahan se näkyy, ennen auringonnousua. Keväällä sitten illalla länsitaivaalla.