2015-08-26

Pimeyden ytimessä (viikon kuva #34)

Tuusniemen Seinävuoren rotkolaaksossa ei kuuttomana syysönä näe juuri yhtään mitään. Se on ehkä yksi pimeimmistä paikoista joka on ihan taivaan alla eikä missään luolan perällä.

Tähtitaivas Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakson pohjalta

Saisikohan kuvan valotustiedoista jotenkin laskettua fotonivuon tiheyden, yksikkönä fotonia per neliömetri sekuntia kohden? Kun miettii että puolessa minuutissa 12-millisen kalansilmän reilu neljämillinen apertuuri kerää valoa juuri sen verran että ollaan kameran kennon yhdistetyn luku- ja lämpökohinan yläpuolella niin ei montaa fotonia ole per pikseli tullut. Tämä on aika hurjaa kun miettii että kameran oheiselektroniikka säteilee kennolle melkein yhtä paljon kuin nuo kanjonin seinät ja kuvaajaa ympäröivä kasvillisuus.

Luksimäärän arviointi on helpompaa. Valotusarvo -6 vastaa kirjallisuuden mukaan kuutonta, tähtikirkasta yötä jolloin valaistusvoimnakkuus lukseina ilmaistuna olisi noin 0,1 milliluksia. Valotusaika-, aukko- ja ISO-arvoiksi muutettuna tuo on f2.8, 30s ja ISO 1600. Noilla arvoilla todellakin vasta oltiin kameran kennon omien kohinoiden yllä, juuri ja juuri. Pikainen testi samassa paikassa vähän pidempään valotetuilla raakakuvilla jätti nuo tähtitaivaskuvat vielä 11 aukkoa(!) alivalottuneiksi kanjonin osalta. Pikainen lastutoimitus antaisi siis valaistusarvoksi yksi kahdeskymmenesmiljoonasosa luksia. Pimeää on.

2015-08-23

Rannut ja rannat (viikon kuva #33)

On aika palata ajassa taaksepäin, aina vuoteen 2011 asti. Silloin koitin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa kuvata tähtiviirupallopanoraaman. Miksi viimeinen kerta? En tiedä, viirutähtien kuvaaminen on kuitenkin ihan mukavaa puuhaa kunha ei tarvitse kärvistellä ihan jumalattomassa pakkasessa. Tosin eihän minulla ole ollut tähän puuhaan tarvittavaa kalansilmääkään taas kuin vasta äskettäin eikä nykymittapuun mukaan antiikkinen D200 ollut ihan parhaimmillaan noissa pitkissä valotuksissa, kuten vanhasta postauksesta voi lukea.

Takaisin tähän päivään. Leppoisa, hiljalleen pimentyvä syysyö, tähtitaivas ja riippumatto - niistä on hyvät kuvausreissut tehty. Viime viikkoina harvinaiseksi käyneet taivaan ilmiöt eli tuikitavalliset pilvet vain tulivat pahasti sotkemaan kuvauksen. Revontulet sen sijaan olivat ihan kiva yksityiskohta taivaalla.



Kuvan taivasosioon on pinottu tusinan verran viisiminuuttisia valotuksia, yöt ovat vielä verraten kirkkaita joten tuon pidempään ei pystynyt valottamaan kerralla. Panoraaman muut osat myös viisiminuuttisia valotuksia taivaan jo vähän kirkastuttua.

2015-08-17

Ylemmän kerroksen väkeä (viikon kuva #32)

Huone näköalalla

Aina välillä pitää palata entisille kuvauspaikoille takaisin, josko vaikka huomaisi jotain uutta tai näkisi asiat uudessa valossa (pun intended). Tie vei siis takaisin Nilsiän Sänkimäen hylätylle koululle, jota muutama kuukausi takaperin tuli kuvattua - mutta vain keskikerrosta. Nyt tuli virhe korjattua ja käytyä myös kellarissa ja ullakolla. Kellarissa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta yläkerrasta löytyi ilmeisesti opettajan käytössä aikoinaan ollut huoneisto. Entisajan tyyliset jumalattoman jyrkät rappuset olivat ainoa keino päästä tuonne, ja asunnon suhteellisesta siisteydestä päätellen ei rappusten kapuaminen ole ihan yhtä miellyttävää. Jopa osa ikkunoista oli vielä ehjiä, keskikerroksestahan ne oli kaikki paskottu.


2015-08-12

Vain turistijuttuja (viikon kuva #31)

Saatanan saatana, voiko muuta sanoa? Koska valokuvauksessa yksinkertaistaminen kannattaa aina, ajattelin käydä kuvaamassa Kuun noususta pitkän valotuksen ihan meren rannasta. Illan tullen - vähemmän yllättäen - Kuuta ei Munkkisaaresta kuitenkaan näkynyt. Juuri nousun suunnassa oli pilviä, ei juuri muualla.

Helsingin tuomiokirkon päätykolmio

Pari kuvaa reissusta jäi muistikortille, ikään kuin todisteeksi että tulipa käytyä. En usko että nämä ainakaan esittelyjä sen kummemmin kaipaavat, edes ulkopaikkakuntalaisille.



Erottajan paloasema Kiasman yläkerta

2015-08-04

Telejatkeen käyttö kalansilmäobjektiivin kanssa pallopanoraamakuvauksessa, tolkkua vai ei?

Yleensä telejatkeita käytetään pitkien putkien kanssa kun halutaan "lähemmäksi" jotain kaukaista kohdetta. Harvempi kuitenkaan käyttää telejatkeita laajakulmaobjektiivien kanssa, osaksi yhteensopivuusongelmien takia. Nikon ainakin mainostaa sivuillaan ettei telejatkeita voi käyttää laajisten kanssa, ilmeisesti vaarana on objektiivin ja jatkeen linssielementtien osuminen vastakkain. Kuitenkin esimerkiksi Kenkon valmistaman Teleplus PRO 300 DGX 1.4x AF -telejatkeen linssielementti on tarpeeksi kaukana bajonetin reunasta jotta useimpien peilikameroiden laajakulmaobjektiivien käyttö onnistuu myös jatkeen kanssa.



Tämän postauksen tarkoituksena on siis ottaa selvää kannattaako pallopanoraamoja kuvata yhdellä lisäkuvalla lisäresoluution toivossa kun Samyangin 12-millisen kalansilmän naittaa edellä mainittuun 1,4-kertaiseen jatkeeseen kiinni sekä kuinka se vaikuttaa kuvausprosessiin ja lopputulokseen. Lisäksi vertailussa mukana halpa korealaislaajakulma, Samyang 14mm f2.8, jolla myös voi kuvata pallopanoraamat samalla kaavalla kuin Samyangin kalansilmällä.

Sateenkaari ja Kuu (viikon kuva #30)

Viikon kuva numero 30 on juuri sitä mitä etiketissä luvataankin: puolikuu ja pätkä sateenkaarta järvimaiseman yllä. Näkyvillä oli jossain vaiheessa sateenkaari sivukaaren kera ihan kokonaankin, mutta maisemakuvauksen ensimmäisen säännön mukaisesti olin myöhässä. Tämä sääntöhän kuuluu seuraavasti:

Ole aina paikalla 20 minuuttia aiottua aiemmin.

Sateenkaaren pätkä ja Kuu Jännevirralla

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...