2015-07-30

Kosteita kesäaamuja

Aiemmassa postauksessa manasin kun öttiäiset eivät millään meinaa pysyä aloillaan niitä kuvatessa. Sumuisina kesäaamuina ne kuitenkin vaihtolämpöisinä eläiminä viilentyvät ja samalla rauhoittuvat sen verran että kuvaaminen onnistuu ilman lisävaloa. Lisäksi kastepisaroihin hautautuneet mölliäiset näyttävät ihan helvetin tyylikkäiltä. Harmi vain että näitä sumuaamuja ei liiemmin ole tänä kesänä ollut.

Untitled

Tuholainen pyörteen silmässä (viikon kuva #29)

Fisheye: No known uses, except to illustrate fisheye effects in photo how-to books. —Luminous Landscape

Olen eri mieltä tuon LL:n lainauksen kanssa, kalansilmälle on paljonkin käyttöä. Semmoisella kun pääsee erittäin lähelle kohdetta ja pystyy silti näyttämään ympäröivää maailmaa paljon, paljon enemmän kuin tavallisella laajakulmalla pystyisi edes teoriassa tekemään. Tietysti kaikki eivät kaareutuvista linjoista tykkää, mutta kyllä ne ultralaajiksetkin kuvaa vääristävät, vain erilailla.

Vili hyrrässä

Kuitenkin, yllä yhden koiranulkoilutusreissun tulos. Jonkin aikaa on muhinut takaraivossa idea tuommoisesta leikkialueen hyrrästä kuvatusta pallopanoraamasta, jossa ympäristö häviää liike-epäterävyyteen. Joitain liike-epäterävyydellä kikkailevia pallopanoraamoja olen nähnyt, mutta en useita. Eikä varmaan ihmekään, tuommoisen kuvaaminen ei loppujen lopuksi ole ihan triviaalia. Helpottaa suuresti jos kameran saa jollekin suhteellisen tukevalle alustalle kuten tässä, mutta esim. autojen kuvaaminen maston avulla on jo kertaluokkaa vaikeampaa.

2015-07-24

Kaikki päin seiniä

Kävin Kuopiossa, kuvasin mm. - tai lähinnä - seiniä.

Toinen pysäkki Mäkkärin rasvamättöjen jälkeen oli tämä hieno Lääninhallituksen rakennus Piispanpuiston eteläreunalla, jonka seinät alla infrapunassa. Vaikka modattu kamera aika herkkä infrapunalle onkin, niin valotusajat venyivät silti aika pitkiksi ja koko ajan sai kuumotella milloin ulkovalot syttyvät. Ne syttyivät onneksi vasta kolmanneksi viimeisen kuvana aikana, ei tarvinnut ottaa koko kolmen rivin panoraamaa uusiksi. Valon määrän muutos nyt ei suuria ongelmia aiheuta kuvatessa, mutta noin dramaattinen valon laadun muutos takuuvarmasti pilaa panoraaman kuin panoraaman ellei siihen erikseen varaudu etukäteen.

Lääninhallituksen päärakennus, Piispanpuisto, Kuopio

Kuvaamisen aikana osavalotukset olivat noin aukon verran tummempia tuolla panoraaman vasemalla alanurkalla kuin kuvauksen lopussa tuolla oikealla ylhäällä. Iso valoisuuden muutos noin kahdenkymmenen minuutin aikana. Ihan vertailun vuoksi, sama maisema melkein samoilta jalansijoilta paria vuotta aiemmin, mutta ihan näkyvän valon alueella:

Lääninhallituksen päärakennus, Piispanpuisto, Kuopio

2015-07-13

Loistava pylly (viikon kuva #28)

Semmoinen on kiiltomadolla. Loiste ei tietenkään näy kuin yöllä, mikä tekee elikon kuvaamisesta melko haastavaa - varsinkin kun ainakin tämä yksilö oli aika aktiivinen eli liikkeessä koko ajan. Wikipedia väittää madon olevan yleinen melkein joka puolella Suomea, mutten muista törmänneeni näihin pieniin kiiluttimiin kuin kerran aikaisemmin. Vihreä tuikku pimeässä metsässä nyt ei kuitenkaan ole niin vaikea huomata. Taisin sitä yrittää myös kuvata, pitäisi tehdä arkeologinen tutkimusmatka tuonne ulkoisten kiintolevyjen perukoille ja etsiä ne vanhat kuvat. Pettymyksen pelossa jääköön tekemättä.

Kiiltomato kivellä

Ammattilaisvinkki kiiltomadon kuvaajalle: härkkimällä matosta sen valo sammuu nopeaan, parempi jättää rauhaan.

Kiiltomato

2015-07-12

Miljoona miljoona lupiinia, biljoona biljoona itikkaa (viikon kuva #27)

HS otsikoi: "Juhannuksena Suomessa voi lentää 21 000 miljardia hyttystä". Tuhat miljardia on biljoona, luku jota harvoin kuulee ainakaan valtiovelkauutisten ja Aku Ankan ulkopuolella. Pikaisella jakolaskulla tuosta tulee kolme ja puoli miljoonaa - kyllä, miljoonaa - vittumaisesti inisevää verenimijää per elossa oleva suomalainen. Jos itikat kävisivät yhtä aikaa kimppuun, voisivat ne yhdessä imeä kaikki kuusi miljoonaa kansalaista kuiviin. Otimme siis Villen kanssa suuren riskin kun kävimme kuvaamassa Nilsiäntien varresta nämä villit lupiinit.

2015-07-06

Via Dolorosa (viikon kuva #26)

Kumpusentiehän tuo on eikä mikään jeesuksenaikaisen kärsimysnäytelmän estradi. Kun on tottunut tekemään about kaikki kuvankäsittelylliset jutut Camera Rawissa, niin on sydäntäriipivää huomata ettei sillä saakaan aina kuvaa aikaiseksi. Tämä oli sellainen kuva. Vaikka ACR:ssä on värien sävy/kylläisyys/kirkkaus säädettävissä sävyaloittain, ei se riittänyt tässä tapauksessa vaan tarvittiin Photoshopin tarjoamia maskeja ja lisätyökaluja värien sekä sävyjen kuriin saamiseksi.

Tuloksena tämmöistä karkkia:
Kärsämöt tien reunalla

Suurimman päänsäryn aiheuttivat tuo taivas, joka kuvaushetkellä, vähän auringonlaskun jälkeen, todellakin oli violetti/magenta/pinkki. Toisaalta pellon tuoreen vihreän sävy pitäisi pystyä pitämään raikkaana eikä asfaltti saisi mennä tuhnuisen magentaksi, kuten helposti käy. Photoshopin selective color, jota ei ACR:ssä ole, otti harteilleen suurimman osan raskaasta taakasta. Selective colorilla voi säätää värikanavien sekä sävyalueiden kirkkautta ja väritasapainoa melkoisen joustavasti.

Lopulta tasopaletti maskeineen näytti tältä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...