2015-04-26

Iltapuhteita

Iltataivaita on koristanut viime kuun ajan Kuu, kukapa muukaan. Kuu kaipaa aina jotain kontekstia, tässäpä sen tarjoaa mänty oksineen. Vaikka pilvet perseestä ovatkin taivaan ilmiöitä kuvatessa silloin kun eivät itse varsinaisena kohteena ole, tuovat ne tässä tapauksessa kuvaan mukavan tekstuurin taivaan tapahtuman taustaksi. Harmi vain että tulivat näyttämölle niin nopeasti, jäivät muut kuvat ottamatta tuona iltana.

Kuunsirppi ja mänty

Joissain suhteissa tämä kevät on ollut hyvin tarkka jäljennös viime keväästä, revontuletkin tulivat taivaalle melko tarkkaan päivälleen vuoden jälkeen. Alla taivaantulista pieni timelapsen pätkä, joka loppuukin aamun sarastukseen.



Yritin ottaa kuunsirpin horisonttiin painumisesta piiitkän valotuksen, niin että itse Kuu ei kärtsäisi kuvassa puhki ja maisemakin valottuisi joten kuten. Puhkipalamisen välttäminen on tarpeellista jos haluaa saada kuvaan Kuun värin ja kirkkauden muuttumisen sen lähestyessä taivaanrantaa. Pikainen valotusten päässälaskenta ottaen huomioon Kuun valottamista koskeva nyrkkisääntö Looney 11 ja tuhatkertainen valonvähennys harmaasuotimesta; f8 ja valottaa voisi vaikka aamuun asti. No, ei toiminut. Kameran ruudulla pari tuntia myöhemmin nähty kuva kuva oli pikimusta, himmeää kuunrantua lukuunottamatta.

Miten se nyt näin? En ottanut huomioon oppositioefektiä, eli Kuu kirkastuu huomattavasti täydenkuun ajaksi kun Kuusta nähtynä Aurinko paistaa suoraan ylhäältä jokaisen pikku kuopan ja kraaterin pohjalle eikä varjoja ole missään. Tuo edellämainittu aukon yksitoista sääntö onkin täysikuun kuvaamiseen tarkoitettu, sirppi on paljon, paljon himmeämpi täysikuuta. Lopulta kuitenkin pilvet pilasivat kuvan joten ei tuolla niin väliä ollutkaan vaikkei valotus tällä kertaa ollut kohdillaan. Pitää vain koittaa joskus uudelleen.

Puolentoista tunnin kuuviiru
(Tuo himmeämpi viiru tuossa yläpuolella on Venuksen jättämä jälki kuvaan.)

Kameran valotellessa tuota ylläolevaa kuvaa, pääsi peilitön kaukoputken perään ottamaan videota Kuusta. Tämä kuunsirppi on siis tehty muutamasta tuhannesta videoruudusta ja niistä on sitten kasattu panoraama - tai mosaiikki. Kuumosaaiikkiahan tuli koetettua jo talvella täyden kuun aikaan, mutta pakkanen oli silloin riesana syöden kameran akut tyhjiksi minuuteissa.

Nyt tämä onnistuikin jo paremmin, mitä nyt Kenkon telejatke tuntuu tuovan kuvaan mukaan oman värivirheensä. Pari muutakin pikku töppäystä tuli tehtyä kuvatessa, kuten aivan liian pieni herkkyys sekä liian pitkä suljinaika joka ei ehdi pysäyttämään ilman häiröiden liikettä kokonaan. Ehkäpä seuraava iteraatio kuukuvasta olisi jo kunnollinen.

20-prosenttisesti valaistunut Kuu

Kuista puheenollen, Jupiterilta niitä näkyy helposti neljä kappaletta. Kuut kuvassa ovat vasemmalta lukien: Europa, Io, Ganymede ja Callisto aivan kuvan reunassa. Näitä neljää kutsutaan Galilein kuiksi löytäjänsä Galileo Galilein mukaan. Periaatteessa kuut ovat nähtävissä paljain silminkin, mutta Jupiter kirkkaana vain pitäisi saada peitettyä jotenkin.

Jupiterin vöistä kaksi paksuinta näkyy punaisina raitoina, lisäksi voi havaita että napoja kohti mentäessä olisi monta pienempää vyötä jotka eivät erotu erillisinä. Kuva vastaa aika hyvin näkymää 120-millisen linssiputken läpi 225-kertaisella suurennoksella, mitä nyt seeing ei ole lepattamassa kuvaa ympäriinsä.

Jupiter kuineen

Laitteita testatessa ja kasatessa koitin kuvata tuolla köyhän miehen planeettakuvauslaitteistolla myös joutsenia, ilmakehän kuvaa huonontava vaikutus on viimeistään tämän videon jälkeen selviö. Kinovastaavia millejä on tässä yli kuusi tuhatta ja vaakut olivat kuvatessa noin kuuden sadan metrin päässä.



Kevään lämpö tuo taivaalle myös kuvaukselliset kumpupilvet. Talvellahan ei ole juurikaan energiaa ilmassa kumpuilevien pilvien tuottamiseen, mutta keväällä Auringon lämmittäessä alkavat ilmamassat liikkua ja tuottaa hienoja pilviä taivaalle. Pilvien liike + pitkä valotus laajiksella + auringonlasku = karkkia.

Ruokovesi kevätiltana

Ruokovesi, Maaninka

Reimari virrassa



Kummeli

Ruokovirran kanavan kummeli

Paljaassa betonissa on vain on sitä jotain. Tuolta Mustanvirran sillan päältä näkee Puijon tornin, joka on melko tarkalleen 30 kilometrin päässä. Olen kuullut huhuja että tornin näkisi jopa sadan kilometrin päästä optisilla apuvälineillä, Kolilta asti, kunhan vain ilma on tarpeeksi selkeää. Harmi vain että torni ei näy enää tuolta sillan kupeesta, muuten voisi yrittää saada Kuun ja tornin taas samaan kuvaan. Kapealla sillalla kun ei ole tilaa jalankulkijoille saati kameran kanssa tuhraaville kuvaajanrentuille.

Tuo sillan alaosa on muuten ontto, tuonne tuli jossain vaiheessa iltaa nuorisoa ja hehän kipusivat sillan sisään pienestä reiästä. Harrastuksensa kullakin.

Mustanvirran silta, Maaninka
(Valotusaika 13 minuuttia.)

Tuo äskeinen kuva olikin ensimmäisiä onnistuneita pitkiä valotuksia Samyangin tilt-shift-optiikalla. Valovuotojen välttämiseksi pitää mukana kantaa "samettista" linssipussukkaa, josta on leikattu pohja pois. Kun sillä peittää tilt-akselin ja siirtoalustan niin valovuodoista ei ole tietoakaan - mikäli vain muistaa vielä tukkia etsimen. Tietysti on olemassa vaara että tarkennus heittää häränpyllyä, koska koreanihmeen tarkennusrengas on tehty aika helvetin herkkäliikkeiseksi ja lyhytheittoiseksi. Miksi, oi miksi?

Pitkään, melkein kahteentoista asti, on pohjoistaivaalla hieno punertava hehku mailleen laskeneesta Auringosta. Punaisen kaveriksi tulee välillä mukaan myös kevyt usva järvenselkää peittämään, luoden hienon värikontrastin kuvaan. Pilvien liikettä on pehmennetty laskemalla keskiarvo seitsemästä valotuksesta, näistä on sitten kasattu panoraama.

Piskuinen niemenkärki Hussolansaaressa

Etelätaivas sen sijaan on tylsempi näin kevätöinä, kun Linnunrata kiertää pohjoishorisontissa ja etelätaivaalle jää jäljelle vain pienempiä ja himmeämpiä tähdistöjä, katsommehan galaksimme tasosta poispäin. Taivaalla mollottava puolikuu ei auta asiaa.

Näin keväällä sitä taas havahtuu siihen että tuolla pusikoissa ja kosteikoissa on elämää. Kaulushaikaran puhallus, taivaanvuohen määintä ja monien kymmenien muiden lintulajien säksätys, vihellys ja muu laulanta kuuluu taukoamatta hämärästä aamunkoittoon. Ihan mukavaa vaihtelua talveen.

Tähtitaivas peilautuu järven pinnasta



Tänne postauksen loppuun voi piilottaa tämmöisen behind the scenes -pallopanoraaman. Siinä on Ville kaukoputkensa kanssa. Kannattaa huomata tuo hieno tolppajalusta, jonka alaosa lienee sahattu irti jostain panssarivaunun kyljestä. Yksinkertaisesta rakenteestaan huolimatta tuo iso Newton liikkuu sutjakasti ja pehmeästi tuossa tolpan päässä, kyllä ne Neuvostoliitossa jotain on osanneet tehdä oikein.

0 comments:

Lähetä kommentti