2014-12-30

Vuoden 2015 tapahtumat tähtitaivaalla

Vuonna 2015 pääsee Suomesta näkemään melkein täydellisen auringonpimennyksen. Maaliskuun 20. päivänä jopa 94 prosenttia Auringon kiekosta peittyy Kuun taakse. Pimennys on syvimmillaan Lapin käsivarressa, mutta pienimilläänkin Itä-Suomessa pimennys on 80-prosenttinen; kokonaan Aurinko pimentyy vain Huippuvuorilla ja Färsaarilla. Islantilaisten harmiksi täydellisen pimennyksen raja kulke vain muutama kymmenen kilometriä saarivaltion ohi. Varmasti harmittaa.

Pimennyksen ajankohta on sikäli suotuisa että se tapahtuu melkein keskellä päivää, taivaankappaleiden reunojen ensikosketus on siinä yhdentoista tienoilla ja pimennys loppuu kahta tuntia myöhemmin. Maaliskuiset kevätpäivät ovat myös perinteisesti olleet melko aurinkoisia eli säänkin puolesta ajankohta on otollinen.

Auringonpimennys 04-01-2011
(Osittainen auringonpimennys tammikuussa 2011 oli pääosin pilviverhon takana ja hyvin matalalla taivaalla. Maaliskuussa 2015 pimentyvä Aurinko on noin 20-30 asteen korkeudella, havaintopaikasta riippuen.)

Osittain pimentyneen Auringon kuvaamiseen pätevät samat varotoimenpiteet kuin täysillä loistavan Auringon kuvaamiseenkin eli himmennystä pitää olla ja paljon. Vain täysin pimentynyttä Aurinkoa voi kuvata ilman suojavälineitä (tosin silloinhan kuvataan Kuuta jonka Maa valaisee).

2014-12-29

Miltä näyttää maisema Pisan uudesta näköalatornista? (viikon panoraama #52)

Nilsiän Pisalle tuli uusi näköalatorni; metallinen, edellisen puisen paikalle. Korkeampikin se on, niin kuin pitääkin ettei jää puille kakkoseksi. Saisi olla oikeastaan korkeampi, nykyinen torni on puiden kanssa samalla tasolla, pitäisi olla metsää ylempänä että näkisi pidemmälle. Tämmöiset näkymät sieltä avautuvat kuulaana pakkaspäivänä.

2014-12-25

Joulumässyt

Jouluna mässäillään, oli karkit sitten kuvissa tai ruokapöydässä. Säiden haltija (vai haltia?) toi pakkasta ja melkein auringonpaistetta, melko hyvä joululahja viime kuukausien jälkeen.

Luminen polku

Olisi viime yönä näkynyt revontuliakin, mutta taivas oli sankan pakkasusvan peitossa. Usva oli varmaankin Kasurilan lumitykkien perua. Periaatteessa lumitykkien käytön aikaan olisi parhaat mahdollisuudet nähdä kirkkaita haloesityksia, mutta aurinko se vain pysyy maillaan.

2014-12-21

Vettä kaikissa olomuodoissa (viikon panoraama #51)

Lumena taivaalla, räntänä niskassa, huurteena linsseissä, neulasenterävinä pistoina kasvoissa, kuohuina koskessa, vetenä vasemmassa saappaassa. Tätä kaikkea ja paljon muutakin oli tiedossa Maaningan Viannankoskella. Harmittelin vain kunnon saappaiden puutetta, koska pakkaskengillä ei päässyt kymmentä senttiä syvemmälle kastelematta itseään. Nuo virrassa keskemmällä olevat kivet olisivat olleet kuvauksellisempia.

Viannankosken kuohut talvella
(Panoraama Sigman 35-millisellä ja kymmenen aukon harmaasuotimella. Vaikkei se kuvasta oikein välitykään, niin kamera oli niin alhaalla kuin sen sai, keskiputki otti jo pohjakiviin kiinni.)

2014-12-18

Videoräpsyjä

Räpsy

Äkkiä sen kummemmin tähtäilemättä otettu valokuva.

Vastakohta on kuvaamisen taitajan suunnitelmallisesti ja pitkään harkiten otettu taiteellinen ja teknisesti oivallinen otos.

Magic Lantern tarjoaa muutaman mielenkiintoisen lisäominaisuuden Canonin runkoihin. Yksi niistä on ns. kroppivideo eli 18 megapikselin kennon keskeltä rajattu full hd-video. Kroppikerroin tämmöisellä videolla on siis kolme alkuperäisen kokosensorin kattavan videon 1,6:n päälle. Kun pikkukameran nokalle lätkäistään 300mm:n objektiivi, sille 1,4-kertainen telejatke ja vielä kroppivideo päästään kinovastaavissa milleissä yli kahden tuhannen. Pikkutirppoja ja muita elikoita voi siis kuvata vähän kauempaakin.


2014-12-14

Lumimännyt (viikon panoraama #50)

Lunta on vihdoin maassa. Ja puissa. Kaikki näyttää paremmalta kun ei ole ihan tasaisen keltaharmaata. Normaalisti kovin vaatimattoman näköiset männynryngotkin saavat ihan uuden elämän kun ne pistää muuten täysin värittömään maisemaan.

Mutkitteleva polku Tarinaharjun mäntyjen välissä

Mäntyjä ja kuusia Tarinan harjuilla

Halutessaan voi tutustua Tarinaharjun alueeseen ja polkuihin 16 panoraaman mittaisen virtuaalikierroksen muodossa. Se on tosin kuvattu kesällä, mutta silloinhan vasta nättiä onkin.

Samalla tuli eksyttyä myös Tarinagolfin lähimaastoo, Aumanalasen ja Syvä-Kumpusen järvien väliin. Siellä luikertelee metsän keskellä piskuinen puro, tuo saattaa olla kesällä ihan nätti paikka eli pidetään mielessä tulevaisuutta varten.

Pieni puro metsässä

Suosittelen kliksuttelemaan kuvat isommaksi, jotta lyhyehkön syväterävyyden käyttö kolmiulotteisuuden luomiseksi tulisi kunnolla esille.

2014-12-12

Peilitön tuli taloon

Canon, EOS M. Maailman hitain peilitön, pokkariksikin tuo olisi laiskaliikkeinen. Kamera joka oli niin hidas liikkeissään että sitä ei edes Canon meinannut saada pois kauppojen hyllyiltä kuin leikkaamalla hinnasta pois 80%. Mutta ei ole niin väliksi, kun kamera ei ole tulossa urheilu- tai muutenkaan mihinkään toiminnantäyteiseen kuvaamiseen.



Itse asiassa, ostin tämän vain kahta tarkoitusta varten: tähtitaivas- ja infrapunakuvaamista. Molemmat ovat kuvauksen genrejä joiden osalta on saanut kirota yhden jos toisenkin kerran nykyisen kameran kanssa. D800:n infrapunasuodin kun päästää noin promillen sadasosan verran läpi infrapunaa ja syvä punainenkin on vähän niin ja näin.

2014-12-10

Viikon panoraama #49 on timelapsepanoraama

Tämän viikon panoraamassa on käytetty samaa tekniikkaa kuin viime maaliskuussa kun kuvasin siirtymää päivän ja yöajan välillä. Tällä kertaa vain siirtymä on pimeästä valoisaan eli kuva on otettu aamulla.

Jos haluaa tuhrata melkein koko päivän yhden kuvan parissa, niin timelapsepanoraama on siihen oiva keino. Kuvien ottamiseen - tai oikeastaan kameran vahtimiseen, koska ohjelmoitava lankalaukaisin teki laukaisuhommat kokolailla itsenäisesti - meni kaksi tuntia ja päälle vielä nelisen tuntia koneen ääressä näytön tuijottelua ja softan kanssa tuskailua.

Manttu yöstä päivään

Kovasta tuulesta huolimatta uusi panoraamapää suoriutui urakasta oikein mainiosti. Kaikki kuvat olivat teräviä ja Enfusen pinot kohdistuivat pikselilleen. Panoraamapään edellisversionkaan kanssa ei ongelmia ollut kuin kerran, mutta mukava kuitenkin huomata ettei Panomaxx2 ole ykköstä huonompi.

Muistin virkistämiseksi alla vielä samalla tekniikalla tehty viikon panoraama numero yksitoista sekä toinen, vielä vanhempi timelapsepanoraama viime vuoden lokakuulta.

Alavan kirkko päivästä yöhön

Auringonvalosta keinovaloon

2014-12-04

Onks se hyvä: Sigma APO 180mm f2.8 OS (ja vähän vertailua Nikon AF-S 105mm f2.8 VR:ään)

On.

Nikon D800 & Sigma APO 180mm f2.8 OS DG HSM
(Seksikäs, eikö?)

Kuvanlaatu

Lähin vertailukohta minulla on Nikonin 105-millinen vakaajamakro, josta luovuin vähän sen jälkeen kun pitkä Sigma tuli taloon. Nikonin objektiiveissa tuntuu järkiään olevan se ominaisuus että sininen valo tarkentuu vähän muualle kuin muut aallonpituudet (varoittava esimerkki: Nikon AFn 300mm f2.8). Tähtikuvissa tämä näkyy sinisinä haloina tähtien ympärillä ja se on erittäin vaikea poistaa kuvankäsittelyllisin keinoin tuhoamatta väridataa.

2014-11-30

Kymmenen miljoonan euron kuva (viikon panoraama #48)

Trafin liikennetilastojen mukaan tuossa kohden Viitostietä kulkee noin 16 tuhatta autoa vuorokaudessa. Siitä voisi päätellä että ruuhkahuippuina, kuten lauantaina neljän-viiden aikaan voisi tuolla kohden kuvitella menevän noin tuhat autoa tunnissa.

Aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena en ottanutkaan kuvaa sillalta vaan sen alta. Raskas liikenne nimittäin tärisyttää siltaa sen verran että 50 minuutin mittaista valotusta ei sieltä tarkaksi saa. Toinen hyvä syy kuvauspaikan vaihdolle oli se että näin tuo natriumlamppujen muodostama rivi tuossa yläpuolella olisi edes vähän tien muotoja mukaileva. Ylempää ne näkyisivät kaikki samassa tasossa eli suorana rivinä.

Mutta miksi ihmeessä 50 minuutin mittainen valotus, eikö olisi tolkullisempaa pinota lyhempiä valotuksia yhteen? Itse asiassa valoviirut tulisivat varmaan paremmin esille pinotuissa kuvissa, varsinkin oikeanpuoleisen kaistan takavalot, mutta halusin ihan kokeilla miltä yksi pitkä valotus näyttää. Autojahan tuossa kulki tarpeeksi saturoimaan täysin valkoiseksi tuon toisen kaistan ja jättämään jopa rampin hyvin kirkkaaksi. Ja onhan se mukavaa joskus tulla kotiin yhden kuvan kera eikä esim. sadan pinottavan kuvan kanssa. Mukavaa, vaikkakin outoa.

Viitostie

2014-11-26

Marrasmännyt (viikon panoraama #47)

Voi saatanan marraskuu, kaikki päivät näyttävät samalta kuin edellisetkin. Yö, ilta, aamu, keskipäivä - pilvipeitto kattaa taivaan, vain väri vähän vaihtuu harmaan, haaleansinisen ja keltaisen välillä.

Onneksi voi vuodenajasta riippumatta tilata kiinanroinaa jota kokeillessa tulee vähän kuvanneeksi. Nyt kokeiluvuorossa oli langallinen kaukolaukaisin/ajastin, semmoinen millä saa ajastettua kameran ottamaan tietyn väliajoin tietyn mittaisia valotuksia. Toimii. Jostain kumman syystä lykkäsin laitoksen ostamista ihmeen pitkään, mikä on vähän hölmöä koska monta kertaa on tullut kirottua ajastinlaitteen puutetta joko erillisenä lisäpalikkana tai kameran ohjelmiston osana.

Tarinaharjun petäjät
(Valotusaika 5 minuuttia per ruutu. Sigman 35-millisen nokalla oli valosaastefiltteri, vaikka tuskinpa tuosta paljoa oli apua. Ainakaan tihkusade ei tullut objektiiviin asti.)

2014-11-24

2014-11-19

Savua ilman tulta

Valokuvaus on osaksi esteettisesti kauniiden tai mielenkiintoisten näkymien löytämistä tavanomaisista asioista. Näin talven tullessa varmaan monella pöydällä palaa kynttilöitä, joiden käryä silloin tällöin kirotaan. Siinä harmaassa, lämpimän ilman mukana nousevassa pilvessä voi kuitenkin olla piilossa kaikkea mielenkiintoista, jota ei paljas silmä välttämättä näe. Värejä, muotoja; joka kerta erilaisia, sattumanvaraisia.

Kynttilänsavu

Kynttilänsavu

2014-11-18

Siilinjärven Kontti 2007-2014

Punaisen Ristin pyörittämä Kontti-kierrätystavaratalo toimi Siilinjärvellä ihan kuunvaihteeseen asti. Oikeammin kyseessä oli ns. minikontti, koska siellä ei pienten tilojen vuoksi myyty tai vastaanotettu huonekaluja. Saa nähdä mitä tuolle koko rakennuskompleksille on tulevaisuudessa luvassa, koska aluetta on kaavailtu asuntokäyttöön.

Tässä kuitenkin kuuden kuvan mittainen virtuaalikierros Kontin tiloihin vuodelta 2011.

2014-11-17

2014-11-15

Valomaalausta ledein, laserein ja kemiallisesti

Kun päivät ovat harmaita ja yöt keltaisia, niin on melkein pakko keksiä jotain värikkäitä tai ainakin kirkkaita valonlähteitä kuviin. Lidlissä sattui olemaan kaappiin asennettava led-valosarja, joka sai luvan antaa kaikkensa valomaalausmiekkaprojektiin. Ledit nippusiteellä kiinni metrin mittaiseen puulistaan, mukaan pieni lyijyakku ja kytkin. Tadaa, miekka on valmis, ei kun maalailemaan maisemia.

Pelastustie

Valomaalauskokeilu LED-kaappivalosta tehdyllä "valomiekalla"

2014-11-03

Kolmen viikon panoraama (viikon panoraama #44)

Syksy tuli, syksy meni. Paras ruskan aika ei lopuksi ole kovin pitkä, pari viikkoa vain.

Lehtien putoaminen todellakin synkistää maisemaa huomattavasti, kuten tämän viikon panoraama selventää. Värikkäistä lehtipuista on jäljellä vain alastomat rungot ja tummemmat havupuut ovat vallanneet maiseman. Yläosa panoraamasta on kuvattu lokakuuun alussa ja alaosa vastaavasti lokakuun loppupuolella.



Seuraavana vielä molemmat panoraamat irrallaan. Lammen pinta näyttää ensimmäisessä kuvassa täysin peilityyneltä, mutta pientä tuulenvireen tuottamaa väreilyä veden pinnassa oli. Pitkä valotusaika vain hävittää pienemmät virheet heijastuksesta näkymättömiin, mikä on ihan hyvä asia koska aallot ovat panoraamasoftille pirullisia sekoitettavia.

Syksyä Huosiaisen suppalammella

Kolme viikkoa myöhemmin lampi oli karahtanut jäähän eli aaltoja ei lammen pinnassa ollut enää senkään vertaa mitä viimeksi, vaikka kuvatessa kovemmin tuulikin kuten täysin viiruiksi piirtyneistä pilvistä voisi päätellä. Sateen jäljiltä veden yllä kiemurteli hienoinen sumu, olisi tarvinnut vain joutsenpariskunnan tuonne sekaan uiskentelemaan niin olisi saanut imelän postikorttikuvan.

Suppalampi myöhemmin syksyllä

Molemmat panoraamat on kuvattu Nikonin 85-millisellä objektiivilla ja kymmenen aukon harmaasuotimella. Aiemmassa panoraamassa on vielä mukana polarisoiva suodin kun valoa oli reippaammin tarjolla.

2014-10-26

Tuhatsatakolmekymmentäyhdeksänsekuntinen valotus jonka lämpölaajeneminen pilasi (viikon panoraama #43)

Tai niin uskoisin. Tapana on ihan ensimmäiseksi tarkentaa objektiivi kohteeseen ja vasta sitten miettiä muuta kuvanottoprosessia.

Ihan tutulla rutiinilla homma meni nytkin. Telejatke kameraan, linssi telejatkeeseen ja kamera jalustalle. Vastavalosuoja pois, linssinsuojus reppuun, live view päälle ja valotuksen sekä tarkennuksen varmistus. Suodinkierreadapteri objektiiviin ja pyöröpolarisaatiosuodin adapteriin. Polarisoivan suotimen pyörittely sopivaan asentoon ja kymmenen aukon harmaasuodin sen kaveriksi. Vastavalosuoja takaisin kiinni, valotusaika kamerasta bulbille ja langaton kaukolaukaisin kameraan kiinni. Vähän korkeampaa matematiikkaa valotusajan laskemiseen, pari minuuttia vielä lisää koska on ilta ja koko ajan hämärtyy. Klik, suljin nousee ja reilun vartin verran odottelua.

Toinen klik, suljin laskee. Pettymys, kuva on epäterävä. Kamera, reppu, kaikki olivat huoneen lämmössä ennen lähtöä. Olisivatko ne valotuksen aikana jäähtyneet ulkolämpötilaan, nollan tienoille? Ainakin tähtiä kuvatessa on tullut tavaksi tarkistaa tarkennus noin vartin välein kuvaamisen alussa kun lämpötilaero ympäristön ja laitteiden kesken on vielä tasoittumassa. Vaikka kuinka luvataan että objektiivin materiaali on Thermally Stable Composite™, niin fysiikan lait vievät voiton markkinointijargonilta.

Uusi yritys, pimenee nopeasti, kymmenen aukon harmaasuotimelle ei ole enää aikaa. Kolme sekuntia pelkän polarisoivan suotimen kanssa, yhdeksän kuvaa. Photoshop ratkaisee loput. Keskiarvopino kuvista on melkein yhtä hyvä kuin alkuperäinen tuhatsatakolmekymmentäyhdeksänsekuntinen valotus. Melkein.

Syksy heijastuu järven pinnasta

2014-10-25

Unettomia öitä

Viime vuoden keväänä, kesäauringon jo vaalentaessa yötaivaat sinisiksi, vannoin käyttäväni mahdollisimman hyvin syksyn pimeät ja selkeät yöt hyväkseni. Samalla viikolla kuitenkin jopa viisi täysipitkää kuvausyötä pistää jo kuvaajaparan koville ja heittää pakostakin unirytmin vähän oudoksi.

Ensimmäinen yö meni tähtiviiruja kuvaillessa. Sääennuste kun lupaili koko yöksi maksimissaan puolipilvistä taivasta. Joko sääennustajan määritelmä puolipilvisyydestä eroaa minun määritelmästä, tai sitten ennuste vain oli pielessä, sillä ennnen puolta yötä ei näkynyt kuin yksi pilvenhattara ja sekin matalalla pohjoistaivaalla.

Lehtikuusi tähtien ympäröimänä

Pakkasta kun on, niin jäätä härmistyy vähän joka paikkaan, myös muualle kuin objektiivin etulinssiin. Jää kiteinä sitten taittaa valoa ja aiheuttaa haloilmiöitä vaikkapa Kuun valossa. Hyvin harvoin näkee yhtä kirkasta pintahaloa kuin tuona yönä, ylensä ne ovat kuin aaveita jotka seuraavat katsojaa Kuun suunnassa.

Kirkas Kuun pintahalo

2014-10-19

#circularpatternrectified (viikon panoraama #42)

Pari vuotta aiemmin kirjoittelin panoraamakuvauksen erikoistapauksesta eli kuvaajakeskisistä ympyröistä joista tuleekin litteässä (pallo)panoraamakuvassa suoria viivoja. Ympyrän voi siis tietyissä tapauksissa piirtää yhdellä suoralla viivalla.

Labyrintti koulun pihassa

Tasaväliseen lieriöprojektioon siirrytäessä huomaakin että joko kamera ei ollut ihan sentilleen kuvan keskellä tai viivat eivät olekaan suoria.

Labyrintti koulun pihassa

2014-10-18

Nikon 85mm f1.8D -objektiivin soveltuvuus tähtikuvaamiseen

"The Nikon 85mm f/1.8 has no coma, whoo hoo!", kirjoitti Ken Rockwell sivuillaan. Joko Kivikaivo valehtelee tai on sokea, sillä kyseisessä linssissä on komaa, ja aika paljonkin.

Kuten alla olevasta kuvasarjasta näkee, niin koma kyllä vähenee huomattavasti kun himmentää noin yhden aukon. Nurkissa tähdet leviävät violeteiksi linnuiksi, joiden siivet typistyvät himmentäessä aukolle f2,8. Kuvan keskelä tähtien ympärillä oleva violetti huntu katoaa vasta aukolla neljä, mutta f2,8 on aikalailla käyttökelpoinen sielläkin. Samalla saa kuvaan myös mukavat diffraktiopiikit, joita näyttää olevan jopa 18 kappaletta koska himmenninlamelleja on yhdeksän.


(Kuvasarjan vasen puoli on kuvan reunalta ja oikea puoli melkolailla keskeltä.)

2014-10-13

2014-10-11

Taivaanrantuja ja hylättyjä paikkoja

Autio maatila Kasurilassa

Siilinjärven Kasurilassa, pientaloalueen meluvallin takana ja umpeen kasvaneen pihatien päässä, heti Savon radan kyljessä nököttää pieni maatila. Oikeastaan paremminkin maatilan osa - perimätiedon mukaan talot ovat olleet ison Olkinuoran tilan renkien käytössä, mutta toisaalta sijainti junaradan varressa antaisi olettaa kyseessä olevan ratavartijan mökin.

Ruohojen ja horsmien valtaamassa pihassa on punainen tupa (kuinkas muuten), kaksi kaivoa ja pari pienempää piharakennusta. Aiemmin täällä on tullut aina jänöjä vastaan, mutta tällä kertaa piha oli aivan tyhjä. Täysikuu muuten syö melkein kaikki tähdet taivaalta, eli vastaisuudessa lienee paras jättää tähtiviirukuvailut muihin Kuun vaiheisiin. Tietysti sininen taivas on aina parempi kuin keltainen, sellainenhan tuo olisi jos ei olisi hämärää.

2014-10-10

Kalifornia dreamin'

Kaliforniasumu eli NGC1499

Kaliforniasumu eli NGC 1499 on kirkas ja melko laaja-alainen punainen emissiosumu noin kymmenen astetta Seulasten pohjoispuolella. Koska se sijaitsee vähän Linnunradan (katso täältä sijainti laajemmin) kiekon sivussa, se ei vielä huku tähtipaljouteen. Sen ympärillä on paljon pimeitä sumuja, jotka ikävä kyllä vaativat vielä kertaluokkaa pidempiä valotuksia näkyäkseen muuten kuin tummina kohtina taustataivaassa.

Pimeät sumut ovatkin vaikeita kuvattavia, koska ne kirjaimellisesti ovat pimeitä, tai ainakin hyvin tummia. Ensin ne näkyvät tähdettöminä alueina kuvissa, valotusajan kasvaessa niiden reunat saattavat erottua selvemmin. Lopulta kun on päästy pimeän taivaan alle valottamaan tuntitolkulla, voi huomata että ne ovatkin vähän kermanvärisiä koska ne ovat kirjaimellisesti galaksimme hennosti valaisemia pölypilviä.

2014-10-05

Syysyön repokaaret (viikon panoraama #40)

Tie vei taas Kuuslahteen, tähtitaivasta kuvaamaan. Heti pimeän tultua pohjoistaivaalla kiemurteli jopa kolme revontulikaarta. Hitaasti kaaret piristyivät, muuttuivat vöiksi ja vyöt edelleen säteiksi. Toisella puolen taivaankaarta laskeva Kuu valaisi lämpimällä loistollaan lammen rantaa kiertävän metsän. Kauempana mekkaloi lepäämään laskeutunut hanhiparvi, jokin elikko loiski välillä myös lammella rikkoen peilityynen pinnan hetkeksi.

Revontulikaari lammen yllä

2014-10-01

Linnunrata Maaningan taivaan alta (viikon panoraama #39)

Eine Nacht, ein Bild. Yhdessä yössä ei loppujen lopuksi saa paljoa aikaan. Tämä panoraama on suoraa jatkoa parin viikon takaiselle yritykselle Siilinjärven valomeren alta. Jälki on nyt parempaa, mutta jättää edelleen paljon toivomisen varaa. Linnunradan halki kulkeva massiivinen pölyjuova erottuu nyt kyllä kivasti.


Vegan ympärillä näkyvä sininen kiekko jothuu objektiivin lasipintojen keräämästä huurusta. Sähkötoiminen linssinlämmitin olisi ollut mukana, mutta siinäpä olikin ihan liian lyhyet johdot. Lopun iltaa sitten puhaltelin rocket blowerilla kosteutta pois lasipinnoilta.

2014-09-27

Tiedoksi tähtiviiruja kuvaaville

Tähtiviirukuviaan vähän lähempää ihmetelleet ovat varmaan huomanneet tuommoisia harmaita, ympäristöään vähän kirkkaampia, monenmuotoisia rantuja kuvissaan. Yleensä rannut näkyvät kuvan tummimmilla alueilla ja ihan nurkissa, eivät juuri koskaan keskellä. Yksittäisissä kuvissa niitä ei yleensä ole näkynyt, mutta pinoamisen jälkeen ne ovat tulleet selvästi esille. Mistä ne johtuvat ja miten ne voi torjua? Johtuvatko ne suotimista (Newtonin renkaat) vai tulevatko ne kennolta?


Suotimista nuo eivät johdu, koska renkaat eivät kulje kuvan keskustan ympäri yhdenkeskisesti, vaan ovat enemmänkin aaltoilevia. Minkäänlaista suodinta en silti käyttäisi, ainakaan revontulia kuvatessa, koska monokromaattinen (sisältää pääosin vain yhtä aallonpituutta) aiheuttaa helposti Newtonin renkaita revontulikuviin.

Historian siipien havinaa: Salvador Dalí jakamassa nimikirjoituksia

Törmäsin netissä Magnum-kuvaaja Philippe Halsmanin vuonna 1963 ottamaan kuvaan Salvador Dalísta jakamassa nimikirjoituksia. Kuva on sikäli poikkeuksellinen että se on otettu pyöreän kuvan tuottavalla kalansilmäobjektiivilla, joka oli kuvan oton aikoihin vielä melkolailla harvoin nähty juttu, olihan kalansilmälinssien massatuotanto vasta saatu alkuun. Aiemmin kalansilmät olivat lähinnä tutkijoiden yksinomaisuutta.

Kuvan keskellä, kaikkein lähimpänä ja suurimpana näkyy itse Salvador Dalí ja ympärillä - ilmeisesti kirjakaupassa tai vastaavassa - velloo kiinnostunut ihmismeri. Oikeassa laidassa voi nähdä myös itse kuvaajan työssään sekä pikaisen laskennan mukaan ainakin seitsemän muuta näppäilijää.


(C) Philippe Halsman / Magnum

Mielenkiintoisemmaksi kuva muuttuu oikeastaan kun se nykytekniikalla käännetään osittaiseksi pallopanoraamaksi. Samalla paljastuu erittäin selvästi kuvan manipulaatio: Dalín pää on liitetty kuvaan jälkikäteen. Perspektiivi paljastaa manipulaation: kasvot on kuvattu ihan muutaman sentin päästä, mutta muun kuvan kuvausetäisyys on selvästi kauempana, varmaan likemmäs metrin verran yleisön päiden yllä. Tietysti Dalílla on voinut olla puolen metrin mittainen niska... Voin arvata että taiteilija on huomannut päänsä yllä keikkuvan kummallisen näköisen kameran ja alkanut eksentriseen tapaansa pelleilemään sille.

Olisipa vain mukava nähdä kuva tuon toisen kuvaajan suunnasta myös.

2014-09-23

Tiilikan tähtitaivaan alla

Rakas päiväkirja. Viikonloppuna kävin Tiilikkajärven kansallispuistossa. Se on Rautavaaralla. Rautavaaran kylällä tuntuu kuin olisi palannut takaisin suurin piirtein 1970-luvun Suomeen. Siellä on nuorilla sedillä kiitospaidat päällä ja lippalakkien lipat käyränä. Vanhoilla sedillä ei ollut kiitospaitoja. Ne vaan notkui marketin pihalla.



Kosevan autiotupa oli varattu. Se harmitti retkeläisiä. Minuakin. Olisipa isompi autiotupa. Mentiin sitten kaikki Koirakivelle. Hirvikärpäset kiusasivat. Tarttuivat tukkaan, tyhmät. Tiukasti tarrasivat, ärsyttävät.

Sää oli päivällä nätti. Illalla nätimpi. Ihan kirkas. Pilvet olivat ihan mustia. Reikiä taivaassa. Eivät keltaisia niin kuin kotona. Outoa.

2014-09-22

Yhden sumuaamun tunnelmia

Kuopio, klo 0600. Taivas on selkeä ja sää muutenkin suotuisa Kuopiohengen kuvaamiseen, tällä kertaa vain Kuun sijasta pääosaa esittäisi Aurinko. Mielessä on jo esivisualisoitu mielikuva valmiista tuotoksesta, miltä sen kuuluisi näyttää. Litistynyt, punainen Aurinko mollottaa katua molemmin puolin reunustavien talojen välissä, noin puolen auringonkiekon korkeudella. Ihmiset näkyvät vastavalossa reunoiltaan valaistuneina silhuetteina kukin tekemässä mitä ikinä tekeekin - rakennusmiehet laatoittamassa katua, jotkut kiirehtimässä töihin. Mukana olisi ehkä vähän hengityksen huurua, onhan vielä aika kylmää selkeän yön jäljiltä.

Klo 0640. Auringon pitäisi näkyä ihan näillä hetkillä Kauppakadun toisen pään yllä. Mitään merkkiä päivätähden ylösnousemuksesta ei näy. Töihin menijät, aamulenkkeilijät, koirankusettajat eivät juuri kiinnitä huomiota hermostuneesti edes takaisin Savonian toimistorakennuksen porrastasannetta ramppaavaan kuvaajaan. Musta lasikiekko nousee kerta toisen jälkeen silmille, josko tuo olisi jo Aurinko eikä vain matalalla itähorisontissa roikkuvan pilvenhattaran reunan kirkastuma, mutta alkaa koko ajan pahemmin ja pahemmin näyttää siltä että näissä pilvissä ei ole hopeareunusta.

Klo 0650. Ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat Kauppakadun pohjoispuolen ikkunoista. Voi paska, se tarkoittaa vain sitä että koko reissu tuli tehtyä turhan takia. Aurinko nousee liian etelästä eikä uutta yritystä voi tehdä ainakaan puoleen vuoteen, kevätpäiväntasauksen jälkeen. Liian pohjoisesta noussut aurinko ei olisi ongelma - pitäisi vain tulla paikalle uudestaan huomenna. Kaikki etukäteisvalmistelut ja laskelmat olivat väärässä. Puoliksi suunniteltu on vielä kokonaan tekemättä.

Takaisin Siilinjärvelle. Aamuyöstä ilmestynyt sankka sumu ei vain tunnu hälvenevän vaikka Aurinko paahtaa taivaalta parhaansa mukaan. Olisi hyvä hetki kuvata vähän aamuisia sumumaisemia.
Koivut aamu-usvassa

Seuraavaksi blogissa harvinainen pystypanoraama. Kolmevitosen Sigman kuvakulma on sen verran kapea että puut taipuvat valitusta projektiosta johtuen. Laajemmalla linssillä olisi voinut tehdä kuvan Panini-projektioon joka olisi pitänyt puut ja horisontin suorina kuitenkaan venyttämättä ihan kaikkea täysin pilalle.

2014-09-16

Linnunrataa 140 asteen verran

Uusi yö, uudet pettymykset. Linnunrata kulkee näin syksyllä suoraan tuosta pään yli, joten sitä olisi parhaat hetket kuvata. Ikävä kyllä syksyöihin kuuluu erottamattomasti myös jokaiselle pinnalle tiivistyvä kosteus joka kuvaajaa kiusaa ja linssit kastelee. Pääsisipä jonnekin pimeään ja kuivaan paikkaan kuvaamaan - vaikka aavikolle johonkin etelään. Sieltä näkyisi myös galaksimme keskusta, Suomesta se jää harmittavasti horisontin alle.

Alla kuitenkin 140 asteen sektori kotigalaksia. Panoraama kattaa suurin piirtein Linnunrataa niin etelästä asti kuin näiltä leveysasteilta on mahdollista kuvata eli Kotkan tähdistön eteläreunasta Perseuksen tähdistöön asti. Pölyjuova erottuu nyt vähän paremmin kuin viimeksi Linnunrataa kuvatessa, mutta tämä ei kuusinkertaisesta valotusajasta huolimatta ole mitään pimeän taivaan alta kuvatun Linnunradan rinnalla.




Kuvaan on palloilla merkitty joitain mielenkiinnon kohteita, kuten kirkkaimpia emissiosumuja ja vastaavia kohteita. Ylipäätään mitä nyt modaamattomalla kameralla valosaasteen alta kennolle tarttuu. Ohut valkoinen linja kuvastaa Linnunradan tasoa eli taivaalla se kulkisi pystysuunnassa eikä vaakasuunnassa kuten panoraamassa.

Mitäs muuta meni pieleen usvan lisäksi? Tarkennus. Aivan ensimmäinen kuvattu kuva on vielä ollut tarkahko. Jos zoomaa Kotkan eteläreunaan eli kuvan oikeinpaan laitaan, niin voi nähdä tähtien olevan vielä tässä vaiheessa tarkkoja. Panoraaman edetessä on objektiivi jäähtynyt ja lämpölaajeneminen muuttanut tarkennusta, tähdistä tulee komeettoja joilla on purppura huntu yllään. Gradientit, kennon pölypallerot, flättiongelmat ja kaikki muu kiva näkyy myös.

Zoomailemalla kuvien nurkkiin näkee myös kuinka tähdet saavat siivet, mutta komalle ei nyt mahda mitään ellei tingi valovoimasta tai ole todella syvätaskuinen.

Oikean alareunan piiiitkä sininen, aiheutuu kirkon valaisuun asennetuista gigawatin valonheittimistä. On siinä joku tehnyt tyhmästi kun on suunnannut valon harakoille eikä seinille.

2014-09-15

Nyt ne rakentaa, osa 2 (viikon panoraama #34)

Amiskan mörskät on nyt pääosin purettu (autopuoli jäi vielä tuonne, kaikki muu sai lähteä Kuopioon tai Toivalaan) ja tilalle on alettu pystyttämään uutta vanhusten hoitokotia. Entisessä vanhainkodissa kun on - yllättäen - ollut sisäilmaongelmia niin se on nyt purku-uhan alla.

Pitänee käydä tuolla kuvaamassa toistamiseen, niin saa virtuaalikierros alueelta vähän lisäsisältöä.



Revontulireissun jämäpanoraamat (viikon panoraama #37)

Usvainen kalliomäki

Pistetäänpäs nämä alkuillasta kuvatut sumumaisemapanoraamat erilliseen postaukseen, koska ovat visuaalisesti niin kovasti erilaisia värikkääseen revontulirevittelyyn nähden.

Usva ja kuutamo

Sankka sumu peitti maiseman, välillä niin hyvin että tunsi olevansa ihan pilvien yläpuolella vaikka kukkula onkin alle sata metriä korkeudeltaan.

Karu yömaisema

Jossain kaukaisuudessa pilkotti usvan läpi toinen "vuorijono".

Kaukainen harju nousee sumun seasta

2014-09-13

Revontulimyrsky multimediaspektaakkelina

Korona puiden yllä

Ennusteet pitivät paikkansa. Maan magneettikenttään saapui kaksi melkein samanaikaista varattujen hiukkasten vyöryä muutama päivä takaperin tapahtuneesta Auringon koronan massapurkauksesta.



Maan tasossa alle kahdenkymmenen metrin näkyvyyden aiheuttanut sumu pakotti tähtäämään ylemmäs. Kuvauspaikaksi valikoitui Maaningan Käärmelahdessa sijaitseva vanha louhos, jossa on pohjoispuolelta avoimeksi hakattu mäki. Eikä siellä valosaastekaan haittaa eli mikäs siinä kuvaillessa taivaan tulia.

2014-09-11

Kuopiohenge, ainakin melkein

Kiitos Kuopion ruutukaavan tekijöille pitkistä, suorista, ja suurinpiirtein itä-länsi-suuntaisista kaduista. Idea Kuopiohengestä taisi syntyä vuosi sitten kuvatessa Kuopiossa vieraillutta yötivolia, samaan aikaan tivolin valoshow'n kanssa Kallaveden päällä mollotti punainen täysikuu. Mallailinkin että Kuu saattaisi näkyä jonkun kadun päästä - ihmiset, rakennukset ja sen semmoiset tuovat mukavasti Kuukuviin mittakaavaa.

Kuopiohenge

No, kuten arvata saattaa ei kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kuu nousi vähän liian pohjoisesta, jotta sen olisi saanut kadun päähän silloin kun se irtoaa horisontista tai on vielä osittain horisontin alla. Huomisiltana Kuu nousee taas liian etelästä, se jäänee tuolta paikkaa eli Kauppakadun päästä tuonne Pankkitalon taakse.

Kuopiohenge sarjakuvana

Koska kadut kulkevat kokolailla rinnakkain, saman ilmiön voi todistaa vaikka Tulliportinkadulta, bonuksena kuvaan saa ihmisen tekemän kuunsirpin yhden rakennuksen katolta. Ellei pääse vähän katutasosta ylöspäin, vaarana on se että korkeammat autot peittävät näkyvyyden horisonttiin kriittisillä hetkillä, Tulliportinkadulla on ainakin linja-autoliikennettä paljon pysäkkien lukumäärän takia. Vaikkei uskoisi, niin Kuu kulkee taivaalla melkoista haipakkaa, siinä kisassa jää linja-auto kakkoseksi.

Photographer's Ephemeris -palvelun mukaan Aurinko nousee tänä vuonna ruutukaavan kanssa suunnasta 17. syyskuuta - siis viikon päästä. Aurinko nousee tuolloin kello 6:42 eli ei enää jumalattoman aikaisin. Suuren kontrastin takia Auringon kuvaaminen on kuitenkin helvetin vaikeaa jos aikoo saada kuvaan sävyjä sekä etualalle että valopalloon.

2014-09-08

Usvaa ja revontulia

Näin alkusyksyllä lämmin päivä, pilvetön yö tarkoittaa yöllistä usvaa kun ilman kosteus tiivistyy näkyväksi sumuksi lämpötilan laskiessa. Pilvisinä öinä usvaa on ilmassa vähemmän kun lämpötila ei putoa yhtä jyrkästi.

Kaukainen järvenranta usvan peitossa
(High key -maisemakuva, yöllä? It's more likely than you think.)

Tällä kertaa päädyimme menemään Maaningan peltoaukean sijasta Kuuslahteen, koska tuumimme tuon paikan olevan paremmassa suojassa sumua vastaan kun tarkoituksena oli kuvata tähtitaivasta. Kupera Kuu loisti kuitenkin taivaalla niin kirkkaasti että tähtikuvaus jäi taka-alalle. Lopulta päädyin sitten kuvaamaan pelkkiä sumumaisemia, kuvauspoppoosta loput seurasivat tulivat sitten mukaan myöhemmin kun ei sitä komeetta Jacquesia löytynytkään.

Maatila yöllä
(Ensimmäinen panoraama on kuvattu tuosta siltarummun päältä, loput kuvista kahta viimeistä lukuunottamatta on sitten tuolta maatilan takana levittäytyviltä pelloilta.)

2014-09-06

Linnun tie valosaasteen ja pilvien alta (viikon panoraama #36)

Linnunratapanoraaman toinen otto. Tällä kertaa kuvauspaikkana oli Maaningan pimeyden sijasta Siilinjärvi-cityn keltaiset taivaat.

Linnunratapanoraama valosaasteen ja pilvien alta
(Panoraama kuvattu Sigman 35-millisellä aukko levällään. Valotusajat olivat siinä viiden-kuuden minuutin välimaastossa, kuva kannattaa klikata vähän isommaksi.)

Mikä meni pieleen? Valosaaste ei hirveästi tuhoja tehnyt kuvalle, mitä nyt vain rajoitti taustataivaan kirkkautta niin että Linnunradan hennompi pöly- ja sumumateriaali ei tullut näkösälle laisinkaan. Vain kirkkaimmat ja suurimmat h-α-sumut erottuvat kuvassa, kuten Pohjois-Amerikka-sumu, Sydänsumu-Sielusumu -pari, laaja-alainen supernovajäänne Harsosumu sekä pari muuta NGC-sarjalaista.

Tietysti Linnunrataa halkova pimeä sumumateriaali erottuu ihan messevästi, mutta ei luo vielä semmoista 3D-tuntua kuvaan minkä se varmasti tekisi täysin pimeän taivaan alla. Naapurigalaksimme kavereineen näkyy myös tuolla ihan kuvan alareunassa.

Pahinta tuhoa kuvalle tekivät ohuen ohuet pilvet, jotka roikkuivat taivaalla ison osan kuvausajasta. Paljaalla silmällä niitä ei pystynyt havainnoimaan, mutta kamera paljasti ne ilman armoa. Ylimääräinen kosteus ilmassa huonontaa kontrastia ja luo kirkkaimpien tähtien ympärille ruman hunnnun. Enblend pystyy helposti siloittelemaan piiloon kuvien pienen kirkkauseron, mutta ero kontrastissa jää melkein aina näkyville rumana saumana.

Valosaastetta vastaan koitin kamppailla yrittämällä poistaa taustataivaan kuvankäsittelyllisin keinoin ennen panoraaman kasausta. Kuten alla olevasta kuvaparista voi nähdä, niin siitä proseduurista oli ehkä eniten apua. Taivas oli viiden minuutin valotusajan jäljiltä ihan keltainen, valosaastesuodattimesta huolimatta.



Ikävä kyllä IRIS on todella herkkä kaikelle ylimääräiselle kuvassa, alanurkan pienet keltaiset puunlehdet ovat aiheuttaneet suurehkon sinertävän alueen tuonne kuvan alanurkkaan.

2014-09-05

Pallopanoraamojen kuvankäsittely kahden kuvan taktiikalla

Pallopanoraamojen oletusprojektioformaatissa eli tasavälisessä lieriöprojektiossa (suosin itse termiä equirectangular, olisipa vastaava lyhyt sana suomenkielisenäkin tarjolla) on kolme itseensä kiertyvää tai palautuvaa saumaa: ylä- ja alareuna sekä molemmat sivut. Lisäksi pallopanoraaman ylä- ja alareunassa kuvan geometria hajoaa valtavansuuruisen vääristymän takia, mikä aiheuttaa omat ongelmansa sekä kuvan käsittelijälle että kuvankäsittelyohjelmistolle.



Blenderit (taas paremman suomenkielisen termin puutteessa, sekoittajat?) kuten Enblend, Multiblend, Smartblend ja vastaavat pystyvät hyvin sovittamaan kuvat yhteen tuon sivusauman yli, mutta viimeistään ylä- ja alasauma tuottavat kaikille ongelmia (ks. vaikka alla tuo oikeanpuolimmaisen kuvan napa, pilvien liike on jättänyt näkyvän sauman kuvaan). Photoshoppihan ei koske koko saumaan pitkällä tikullakaan panoraamoja yhdistellessä.

2014-08-31

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...