2013-09-25

Tiilikan maisemia

On se aika taas, nimittäin jokavuotisen valokuvauspainotteisen ruskaretken Tiilikkajärven kansallispuistoon. Tällä kertaa yöpyminen tapahtui Tiilikkajärven pohjoisosan autiotuvassa (Koseva) eikä Uiton vuokrakämpällä. Vähän epämukavammat laverit tuolla on nukkua, mutta näkyihän siellä silti unenpäästä kiinni saavan. Tamperelainen lintuharrastaja, joka oli aiemmin tullut tuvalle torkkumaan, kuorsasi tosin äänekkäästi.

Katso myös Tiilikkareissu vuosilta 2011 ja 2012. Varsinkin aikaisempi blogipostaus sisältää paljon pallopanoraamoja paikalle hamuaville.

Valoisaa ensimmäisenä iltana ei ollut montaa tuntia, aika meni lähinnä paikkoihin tutustuessa ja makkaraa paistellessa - kuten asiaan kuuluu. Jännästi muuten järveä halkoo pitkä niemenkärki sekä pohjoisen (Pohjoisniemi, yllättäen) että etelän (Kalmoniemi) suunnasta. Järven keskellä ne melkein yhtyvät ja tuli tuota vähän kokeiltua että pystyisikö kahlaamaan niemeltä toiselle. Ei ainakaan rannasta vielä viiden metrin päässä ollut puolta pohjetta syvempää. Limainen kivipohja ei houkutellut pidemmälle kävelylle.

Tiilikkajärvi illalla
(Kymmenen minuutin valotus iltahämärissä tappoi aallot ja hävitti pilvet näkyvistä.)

Varpaisjärveläisestä marketista sattui vähän yllättäen löytymään 25 cm:n mittaisia kemian voimalla toimivia valotikkuja, niitä piti uhrata muutama valomaalaamiseen. 25 kappaleen paketti tikkuja kustansi huimat 2 euroa ja risat. Melkein täysi Kuu onneksi valaisi muuten valosaasteettomat maisemat.

2013-09-22

Oravien touhuja

Puusta kuuluu pienten kynsien rapinaa; jokin tumma hahmo hyppää oksalta toiselle, kohta puoliksi syöty käpy putoaa kellertyneiden koivunlehtien sekaan. "Tsuk tsuk", varoittaa pöntöstä siemeniä hakenut pörröhäntä kaveriaan - kuvaaja on on tullut reviirille.

Pitäähän sitä välilä kuvata myös pikkueläimiä, niiden puuhien seuranta on mukavan rattoisaa. Tämä kurre kävi - kuten moni muukin lähistön elikko - kävi hakemassa itselleen evästä tästä koivun kylkeen kiinnitetystä siemen- ja pähkinälootasta.

Kurren ruokakaappi

Siellä missä on tarjolla ruokaa, on myös puluja. Tämä ruokintapaikka ei tehnyt siihen poikkeusta.



Jatketaan oravien parissa.

2013-09-15

Jokapaikan prosessointiprofiili Raw Therapeelle

Värkkäilin ajan kuluksi Raw Therapeen nelosversiolle jo ilman mitään säätöjä käyttökelpoista jälkeä tekevän käsitelyprofiilin, joka toivottavasti kelpaisi useimmille kuville ilman suurta säätöä. RT:n mukana tulevat profiilit ovat melkein kaikki liian tummia - ainakin minun makuun - tai käyttävät RT:n auto exposure -toimintoa, joka on liian arvaamaton useimmille kuville.


Oletusasetuksilla eli kaikki säätimet nollassa Raw Therapeen tuottama kuva on joidenkin mielestä vähän liiankin neutraali, kuvapari alla selventää.


(Vas. kaikki nollilla; oik. pelkästään sävykäyrään ja kontrastiin on koskettu.)

2013-09-14

Venyttelyä ja valosaastetta

Viime postaukset ovat olleet kovin tähtikuvauspainotteisia, mutta ei se mitään. Tällä kertaa kuvaamisen kohteena oli Kalifornia-sumu, kirkkaahko (sumuksi ainakin) punainen emissiosumu vähän Seulasista pohjoiseen. Itse asiassa sain oikeastaan tietää sumun koosta ja kirkkaudesta lähinnä tuon Linnunratapanoraaman ansiosta, se kun näkyy kyseisessä kuvassa heikkona punerruksena. Linssiheijastuksena tuota aluksi pidinkin, onhan kuvassa noita punaisia ledejä.

Kun taas Maaningan pimeyteen suunnattiin, en antautunut revontulten houkutuksille kuin vähäksi aikaa, vaan kuuliaisesti napsuttelin yli 50 pitkää valotusta samasta kohtaa taivasta.

Koivu ja revontulikaari
(Taivaan kohta jota kuvasin on vähän kuva-alan oikealla puolella, reposten ulottumattomissa.)

Itse sumukuva onkin seuraavana. Kalifornia-sumu eli NGC 1499 on tuo punaisen-violetti viuhka kuvan yläosassa. Punainen väri syntyy ionisoituneessa vedyssä. Tuo sävy onkin tavallisilla kameroilla vaikea kuvattava, koska kennon edessä oleva infrapunasuodin alkaa jo noilla aallonpituuksilla syömään valoa. Useimmat tähtikuvausgurut modaavatkin kameransa tai käyttävät CCD-kameroita ja erikoissuodattimia kuvaamiseen.

Kaliforniasumun ympäristöä

2013-09-06

Linnunrataa koko taivaan mitalla

Nyt sitä saa, nimittäin pimeää taivasta. Pitkään on kytenyt päässä ajatus kuvata tuommoinen koko taivaan mittainen panoraama Linnunradasta, niin että itse galaksin maitomainen vyö erottuisi taustataivaasta mahdollisimman hyvin. Siihenhän tarvitaan oikeanlaista kalustoa (seuranta, hyvää optiikkaa, kallis kamera), oikeanlaiset olosuhteet (kuuton, valosaasteeton taivas, mielellään myös revontuleton) sekä sopivan ajankohdan jotta Linnunrata olisi mahdollisimman hyvin esillä (alkusyksy siis, talvella ja keväällä ei näy Linnunradasta kuin himmeät osat; kesällä ei näy mitään).

Linnunratapanoraama
(Pahoittelut pitkästä kuvasta, mutta ei tämä vaakakuvana ole yhtä näyttävä.)

2013-09-01

Kesä kuvina, osa 2: ihmiset ja taivaanilmiöt

Kuten peltomaisemat postauksen ensimmäisessä osassa, ovat taivaankappaleiden nousun ja laskun sekvenssikuvaukset olleet jonkinasteinen trendi viime kesänä. Yleensä kohteena on ollut Kuu, mutta myös Aurinko on saanut osansa. Ensin noustaan ja sitten lasketaan taas:

Kuu nousee Kipsikasan takaa
(Jos tarkkaan katsoo kuiden linjaa niin huomaa sen vähän kaartuvan ylöspäin tuolla horisontin lähellä. Tämä johtuu ilmakehän valoa taittavasta ominaisuudesta, matalalla oleva Kuu näkyy korkeammalla kuin se oikeasti onkaan.)

Vinkkejä Kuun nousun kuvaamiseen hämärän ajan taivaalta: alivalota Kuu noin kolmen aukon verran kun se koskettaa horisontin ekan kerran, sillä se kirkastuu saman määrän noustessaan muutaman asteen korkeudelle. Ihan loogista sikäli että ilmamassa on paksuimmillaan matalalla horisontissa. Tällä tavoin valotusta ei tarvitse olla koko ajan korjaamassa.

Ennen Kuun nousua kannattaa ottaa kuva horisontista, johon myöhemmin yhdistetään valotetut Kuun kuvat. Pidemmälle noustuaan on jo niin pimeää että maisema ei näytä yhtä hyvältä ja kirkkaan Kuun loiste aiheuttaa flareongelmia ja muuta kivaa. Sanomattakin lienee selvää että jalusta ja pitkähkö teleputki on kiva olla olemassa. Kuu liikkuu taivaalla läpimittansa verran noin puolessatoista minuutissa, kovin suurta sarjatulinopeutta ei siis tarvita.

Kuusimetsän reunaa hipova Kuu
(Pitäisi photoshopata tai vaihtoehtoisesti viedä pahvihahmoinen pöllö tuonne oksalle istumaan, vuoden luontokuva -palkinto olisi heti plakkarissa. Jos en vain paljastuisi, kuten kävi eräälle englantilaiselle susikuvaajalle.)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...